Vaikka yksi asuinkumppaneistamme kehuikin englantiani (ja mainitsen tämän ihan omaa vaatimattomuuttani), en ole ymmärtänyt oikeastaan kenenkään puhetta täällä. Traagisin esimerkki lie eiliseltä, kun kahvilatäti kysyi että laitetaanko suklaahitusia ja minä en ymmärtänyt, mutisin vain. Niin että piti sitten varoa suklaata kahvissa. Perkele. Tänään kävin ostamassa Strepsilsejä ja etikkaa – kahvinkeittimen puhdistamiseen tietenkin – ja kassa sanoi jotain joka kuulosti suunnilleen tältä: ”Dioyuyuyuyuyuyuyuy Tesco card uiyiiyuuo?” Mutta koska tilanne oli tuttu, arvelin että hän kysyi, onko minulla bonuskortti mukana ja osasin vastata asianmukaisesti! Mikä pragmatiikan voitto! Huraa päättelylle ja epäselville englantilaisille!