Käytiin Sonjan kanssa läheisessä intialaisessa ravintolassa ikään kuin juhlistamassa ystävänpäivää ja kaikkea semmoista. Valitsin aterian, joka oli mainittu ”kohtalaisen tuliseksi”.

Koska tämä oli ensimmäinen kerta ko. ravintolassa, enkä voinut täten arvioida tulisuusskaalan paikkansapitävyyttä, päätin ottaa lunkisti. ”Fair enough”, tuumasin mätettyäni puolet sapuskasta suuhuni, ”eihän se niin tulista ollutkaan”.

Ja sitten söin chilin.

Sonja oli jo varoittanut minua chilistä, mutta ensimmäinen isku tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aivan, ensimmäinen – minä kun en tunnetusti ole niitä kaikkein kirkkaimpia yksilöitä.

Toisen pippuripaprikan syötyäni olin valmis amputoimaan kieleni välittömästi. Minuun ei ole sattunut yhtä paljon sen jälkeen kun jalkani amputoitiin.

Aivan, minulta ei ole koskaan amputoitu jalkaa.