Konkreettinen esimerkki: Minun kaupunkiskeemani vastaa Joensuuta. Se tarkoittaa noin 50 000 asukasta, ruutukaavakeskustaa ja omakotitalojen muodostamia asuinalueita. Tämän kaupunkikäsitteen alla on vielä pienempiä palasia, jotka kattavat Niinivaaran ja Keskustan, ja kaikki niiden ulkopuolelle jäävä on terra incognitaa (sori vaan, Rantakylä ja Noljakka). Tätä samaa, nuoruudessa vakiintunutta käsitystä on melko helppo soveltaa Jyväskylään. Se ei ole asukasmäärältään paljonkaan isompi ja ydinalueita on suunnilleen yhtä monta (Kortepohja, kampus, keskusta ja Lutakko). Niinpä minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää Jyväskylää kaupunkina. Myös Cardiff on hallittavissa tällä samalla tavalla. Vaikka asukkaita on noin 300 000, ei minun Cardiffini käsitä kuin Roathin, kampusalueen ja keskustan. Niinpä se ei pohjimmiltaan vaikuta kovinkaan erilaiselta paikalta.
Mutta Hampurin tunkeminen samaan kaupunki-kategoriaan tuotti vaikeuksia. Tätä selventää parhaiten eräs tylsä anekdootti: Kun luin Hampurissa aikakauslehteä, jonka sivuilla oli lista menopaikoista, konserteista ja muista vastaavista riennoista, ihmettelin kuinka maanlaajuisessa lehdessä kerrottiin niin paljon Hampurin asioista. Ja vasta sitten tajusin, että kyseessä on miljoonakaupunki, joten lehti voi ilmestyä pelkästään siellä ja selviytyä. Minun mielessäni, näetsen, aikakauslehti (glossy magazine) on maanlaajuinen olio. Vaikka ymmärräsin kaupunkilehden käsitteen (City, Uutislehti 100), ei aikakauslehti yksinkertaisesti mahtunut kaupunki-skeeman alle.
Ja mikä olikaan tämän kaiken pointti? Lähinnä se, että moisten kallonsisäisten rakenteiden takia päivittäinen elämä Cardiffissa (joka eroaa jossain määrin Joensuusta, tuosta kaupungin arkkityypistä) ei tuota ongelmia. Kävelen sellaisia matkoja, jotka tapasin kävellä Joensuussa ja kuljen bussilla matkoja, jotka kuljin bussilla Joensuussa. Arjen harmaus on joskus ilahduttavaa, sillä rutiini pitää pään kasassa.
Comments are closed.