Ruokakauppojen kassit ovat pienempiä kuin suomalaiset vastineet ja paljon ohuempia. Niinpä jokainen Tescosta tulija näyttää bag ladyltä, joka raahaa koko maallista omaisuuttaan muovikasseissa, vaikka todellisuudessa kyseinen henkilö olisi vain ostanut ruokaa perheellensä viikonlopuksi. Lisäksi asiakkaille tuputetaan muovikassia, vaikka hän olisi ostamassa huulirasvapuikkoa. Keskustassa kävelevä keskivertoshoppailija kantaakin aina neljän tai viiden eri kaupan kasseja mukanaan. Oletettavasti kassien runsaus lisää ostoskierroksen suomaa nautintoa.
Oma huippusuoritukseni oli se, kun tänään päivällä tarvitsin sanomalehdille oman kassin. Katsopas kun suurin osa broadsheeteistä julkaisee erillistä (tai erillistä ja erillistä) sunnuntailehtiä, ja ne ovat yleisesti ottaen melko luettavia, vaikka viikkoversiot eivät aina olekaan. Kun huomasimme eilen kämppis-Owenin kanssa ostaneemme saman lehden seitsemäntenä päivänä päällekkäin, päätin synkronisoida sunnuntaiostokset. Yksi kappale per talous on sentään tarpeeksi.
Suunnitelma toimi mutta toisaalta ei. En nimittäin ostanut Observeria (Guardianin sunnuntailehti), vaan sen sijaan Sunday Timesin (jonka uutissivut ovat – edelleen – raivostuttavat). Mutta sen lisäksi päätin ostaa Independentin (tai siis Independent on Sundayn), koska toinen kämppis oli kehunut sitä aiemmin. Ja samalla vaivalla päätin tyypata myös Sunday Telegraphin. Minulla meni viisi tuntia itse lehtien läpikahlaamiseen, enkä ollut avannut yhtään liitteistä (sunnuntailehdissä on kymmenkunta osiota broadsheetissä ja pari-kolme magazine-liitettä). Independentissä oli hyvä artikkeli siitä, mitä talouspakotteet ovat tehneet Irakin siviileille, ja kaivan linkin juttuun heti kun mahdollista.
Niinpä täällä hukutaan nyt vanhoihin sanomalehtiin (en tiedä missä kierrätyspisteitä on ja tuntuu hullulta tunkea puolitoista metriä paperia roskikseen) ja tyhjiin, halkeileviin muovipusseihin. Madness, sheer madness.
Esimerkki 1: Miljoonia kaduille kerännyt rauhanmarssi oli etusivulla kakkosaiheena. Tony Blairin reaktio marssiin oli nostettu ylimmäiseksi. Esimerkki 2: Ilmavoimien pilotteja käsitelleessä jutussa muistettiin kertoa, kuinka vaarallista lentäminen vihamielisten alueiden yllä onkaan ja kuinka pahalta se tuntuu. Kuolemaan ja kärsimykseen siinä viitattiin vain otsikon sitaatilla ”Täytyy olla valmis tappamaan”. Esimerkki 3 (tosin tämä ei ole niinkään lehden kuin haastateltavan sanavalinnan vika): Kuwaitilainen mies, joka oli taistellut Irakia vastaan edellisessä sodassa, sanoi ”En ole pelkuri, sodassa tapoin kymmeniä irakilaisia kotitekoisilla autopommeilla”.
Comments are closed.