…ja nyt katsaus palautteeseen. Siirrän lähetyksen Ollille kakkosstudioon. Olli, ole hyvä.

Kiitoksia, Olli. Tällä kertaa en siteeraa sanatarkasti kaikkia, sillä osa kommenteista on tullut irskin kautta, enkä kirjannut niitä ylös aikanaan. No crying over spilt milk, then.

Ensimmäisenä meillä on Juha Kajaanista, joka kommentoi päivän sana englanniksi -osiota. Viesti kuului lyhykäisyydessään hyvä sana tuo avuncular. Juha toivoi myös lisää hauskoja vitsejä (hah hah). Katsopas, Juha, keskiviikon alle, siellä on monta hauskaa ja miellyttävän lyhyttä tekstinpötkälettä. Kaiken tämän lisäksi Juha on siivilöinyt kirjoitusvirheitä blogista erittäin innokkaasti, tavalla, joka suorastaan huokuu anaalifiksaantunutta pedantismia. Iso kiitos sinne metsien keskelle.

Toisena on Tommy Tikkakoskelta, joka lähestyi minua irkitse. Hän tokaisi, että ruoste on hieno, mihin vastasin että niin on ja muut kuvat sontaa. Lisäksi Tommy kertoi blogin bugittavan, minkä tiedän ja jolle en mahda mitään. Pistin meiliä ylläpidolle, joten toivottavasti jotain tapahtuu lähitulevaisuudessa. Propsit lentokenttämiehelle.

Seija Jyväskylästä reagoi voimallisesti popjankutuksiini, ja tarjoutui luennoitsemaan minulle klassisen musiikin hienouksista milloin tahansa. Kiitoksia paljon sinne Mattilanniemen suuntaan.

Sitten kirjeisiin. Ensimmäisenä täällä on viesti Sannalta Jyväskylästä. Hän tahtoi sanoa, että minä en olisi tahtonut nähdä hämmentävää wc-pönttöäsi. iuh. Tähän voin vastata vain, että se siitä ja sen pituudesta, minä lähden nyt tuottamaan sisältöä ja kiitoksia mielipiteestä.

Iikka Jyväskylästä (pientä vinoumaa havaittavissa paikkakuntajakaumassa) skriivasi seuraavaa: Ei ihme ettei essee etene, kun miettii, että tyyppi raportoi kaiken paskalla käynnistä ja sormien jäätymisestä alkaen…tosin onhan se viihdyttävää (?) luettavaa. Iikkaa varmaan piristää tieto siitä, että seuraavaan essee-deadlineen on enää pari viikkoa ja tässä parhaillaankin yritän tehdä muistiinpanoja erästä tutkielmaa varten. Paljon lisää hupia odotettavissa siis jälleen huhtikuun alkuviikkoina.

And as a surprise I have here an email from Tia, location unknown. Her modest appraisal of some of my blog entries left me speechless, so I shall just quote her (nearly) verbatim. First of all there was the How refreshing views! Proves my point that it takes a Finn to come out with the truth! and then also the ultimately modest post scriptum, All true genius goes unnoticed by its’ generation… You gotta wait for posthumous fans! Thank you very much indeed, Tia.