Tiuku meinasi äsken tippua kiipeilypuultaan, mutta salamannopeat refleksit ja vahvat tassulihakset pelasivat mirrin tömähdykseltä.

Tuo puu onkin hyvä vekotin. Kun se tuli taloon, Tiuku pelkäsi koko hökötystä ja juoksi sitä karkuun. Tämä saattoi osaltaan johtua kylläkin siitä, että puu oli käytetty ja haisi vierailta kissoilta.

Nykyään Tiuku viettää ison osan ajastaan jollain tavalla nukkuen metrisen puun päällä olevalla tasolla. Siellä hän myös pesee itsensä, jahtaa häntäänsä, tarkkailee maailmaa ja viistää pyllyään.