Palautin joku aika sitten AHBoSG:in top-listalle. Siellä se nyt möllöttää, jossain kahdensadan puolivälin tienoilla. Olen siis päässyt yli suosioneuroosistani, ja näpyttelen tänne aika ajoin ihan vain omaksi ilokseni.

Varsinaisesti asia oli kuitenkin se, että blogilistan mukaan tilaajia on 43. Se on käsittämättömän paljon. Se on — tarkemmin ajateltuna — varmasti jonkin sortin pyöristysvirhe tai auringonpilkkuongelma (cf. BOFH excuse generator).

Oli miten oli, se on myös mahdottoman hauska luku. Oletettavasti kaverit, sukulaiset ja muutama bloginaapuri (tjaa, tuo toimintohan taitaakin listalta vielä puuttua) muodostavat lukijakuntani ytimen, mutta tuohon massaan mahtunee myös muutama tuntematon. Miulla ei ole oikeastaan aavistustakaan siitä, miksi siekin juuri nyt tätä luet, mutta on se silti hauskaa.

Piristävää.

Ihan mahdottoman piristävää. Siitä tulee melkeinpä sellainen olo, että pitäisi blogata ahkerammin. Heikkona hetkenä tässä tuumasin, että voisin tietenkin luvata päivittäväni blogia useammin tämän syksyn mittaan, sillä elämässäni on tapahtunut ja tapahtuu kaikennäköistä jänskää. (Uuu! he huokaavat.) Mutta olen viisastunut entisistä sen verran, että en lupaa.

Oli kiva nähdä sinua täällä taas. Nyt pitäisi tehdä kai työskennellä taas hetkinen, että ehdin illkasi kesätoimittajien päätöspippaloihin.