Hei sinä! Mikset ole aiemmin kertonut, että Jyväskylän kaupunginkirjastosta löytyy Scott Walkerin kokoelmalevy Boy Child? Sehän täyttää kaikki asettamani hyvän musiikin tunnuspiirteet. On kaunista laulua, isoja jousisovituksia ja patetian tuolle puolen lipsuvia sanoituksia.

Collapsing next to me /
shouts ”Don’t look sad! /
Things aren’t so bad /
They’re just /
more wrong than right.”

Niin laulaa Scott-poju kappaleessa The Girls From The Streets, and I feel like know exactly what those words mean. Se on hyvän musiikin merkki se. Vai voisiko tämä johtua siitä, että korvakuulokkeilla kaikki musiikki kuulostaa paremmalta?

Lisäksi haluaisin mainostaa toveri Kempin demoa A Pox Upon Your Love!, joka kuulostaa minun korvaani vallan mainiolta. Okei, emuloidut jouset ovat aivan hirveät, mutta ne antaa anteeksi, kun tietää miehen budjetin. Dramaattista elektronista instrumentaalipoppia, jonka luukuttaminen kympillä (säädin menisi 40:een, mutta säälin naapureita ja hernepurkki-kaiuttimiani) tekee ah niin hyvää.