Elokuvatrailereita ei ole juurikaan tutkittu tieteellisesti, mutta varmasti vielä vähemmän on tutkittu niiden epäsikiöistä pikkuserkkua, teaseria. Siinä on sitten omituinen elukka – pitäisi onnistua herättämään kiinnostusta, vaikka ei voi näyttää yhtään mitään.

Tämä tuli mieleeni, kun katsoin Pixarin ensi kesänä teattereihin tulevan Wall-E:n teaserin. Kun sain tiedoston ladattua mediasoittimeen, hämmästelin sen pitkää kestoa. Selitys oli yksinkertainen: suurin osa ajasta kuluu siihen, kun Pixar-pomo John Lasseter kertoo vuosia sitten lounaspöydässä käydystä ideapalaverista, jonka seurauksena syntyivät niin Bug’s Life, Monster’s Inc kuin Finding Nemokin. Ainoa tuolloin ideoitu elokuva, joka ei ole vielä valmistunut, on Wall-E. Lopuksi näytetään pari-kolme kuvaa, jotka eivät kerro elokuvasta oikeastaan mitään muuta kuin miltä sen päähenkilö näyttää.

Tässä kaikessa on kiehtovinta se, miten tuo vuosien takainen keskustelu saa jonkinlaisen autenttisuuden auran. Se esitetään Pixarin viisasten kivenä tai nuoruuden lähteenä, josta pulppuavat ajatukset muuttavat kullaksi kaiken mihin koskevat (pyydän anteeksi mytologiasoppaani). Kyynikko saattaisi kysyä, miksei palaveria ole käytetty myyntiargumenttina edellisten elokuvien mainoksissa, mutta ei nyt puututa siihen.

Kykenen äkkiseltään muistamaan kaksi muuta teaseria, joissa molemmissa sanottiin itse asiassa vielä tätäkin vähemmän. (Wall-E:n teaserhan sisältää suorastaan poikkeuksellisen paljon kuvamateriaalia.) Nämä kaksi pätkää olivat Terminator 3:n ja Michael Bayn Transformersin teaserit. Edellisen taustalla soi Terminatorin tunnari ja näytettiin leffan logoa, jälkimmäisessä nähtiin jättiläisrobotin varjo – ja logo.

Onko niin, että teaseria voidaan käyttää vain sellaisessa yhteydessä, jossa markkinoitava tuote on yleisölle jo ennestään tuttu? Wall-E on toki uusi elokuva, mutta myyntiargumenttina toimiikin Pixar. Terminator-franchise oli erittäin hyvin tunnettu, ja Transujen 1980-luvun fanejakin on hengissä vielä muutama.