Maali kupruilee seinillä, suihkusta tulee vettä kehnosti ja keittiössä on kaasuhella. Meillä on yksi talon viidestä huoneesta, joita täällä nimitetään jostain kumman syystä makuuhuoneiksi (jos se on ainoa huone, on aika hölmöä nimittää sitä makuuhuoneeksi). Vuokraa tällä arviolta kymmenen neliön luukulla on 250 puntaa kuussa, eli aika tarkkaan 400 euroa. Siis melkein sama hinta kuin mitä maksamme Jyväskylän 45 neliön saunallisesta kaksiosta vuosimallia 1999.
Kaikkialla on kokolattiamatot, ja koko ajan on kylmä. Patterit hohkaavat täysillä, mutta olohuone (eli se missä on ruokapöytä, supernatisevat huonekalut, telkkari ja kuivumassa olevia kalsareita) ei pysy lämpimänä, ellei keittiön ovea sulje. Vuokravälittäjän kommentti oli ”it’s just been done over”, mikä siis meikäläisten standardien mukaan meinaa suunnilleen samaa kuin ”paskassa kunnossahan se on mutta vastamaalattu”.
Suomalaisesta näkökulmasta on jokseenkin koomista, että vaikka autot ovat niin halpoja (verotus, verotus), talot maksavat aivan absurdeja summia sekä vuokrattaessa että ostettaessa.
Kämppiksiä ei paljon näy, paitsi niitä kahta, jotka eivät käy töissä vaan opiskelevat. Keittiö on pieni ja jääkaappi tupaten täynnä tavaraa – ja kaikkialla on rasvakerros. Kahvinkeitin olisi käynyt kärpäsloukusta ennen kuin pesimme sen. Ei täällä nyt nurkkiin paskota, mutta kun kukaan ei pidä yhteisistä tiloista huolta, käy näin.
Meidän huoneemme on lattiakerroksessa (muistathan, että ground floor on ensimmäinen, first floor toinen ja niin edespäin). Tässä on kadulle antava iso ikkuna, jonka verhoja ei voi aukaista, sillä muuten yli-innokkaat waleslaiset (walesilaiset?) kurkkivat sisään kulkiessaan kadulla.
Olen yrittänyt ottaa kuvia asunnosta ja yritän vieläpä tunkea niitä nettiin. Koko kuvagalleriahomma on vielä hieman vaiheessa, joten siinä saattaa kestää.
Comments are closed.