Ehdin pitkästä aikaa katsoa tujauksen televisiotakin. Ylen uusin yritys poppirintamalla on nimeltään Popklubi, Maria Veitolan juontama keskusteluohjelma, jossa välillä vilkaistaan inserttejä, musiikkivideoita ja sitten rokataan livenä. Ainakin ensimmäinen jakso oli sietämättömän huono niin aiheeltaan kuin toteutukseltaankin. Onneksi olin tallentanut ohjelman dvdlle, joten sen ohi saattoi pikakelata. Sekä genre että toteutus ovat lähellä entistä Popkomissiota että nykyistä Listaa. Ehkä Ylessä on vain päätetty, että vanhoja ohjelmia pitää lopettaa, jotta saadaan uusia tilalle (hölmöläiset, peitto, jne).

Prismassa esitetty dokkari Ihminen kuin kone kertoi autistinero Daniel T:stä, josta on kirjoitettu joskus Guardianissakin. Channel 4:n tilaama ohjelma oli välillä varsin rasittava synestesia-kuvailuissaan — kuva vispasi eestaas ja suttuprötöt lentelivät ruudun yhdestä nurkasta toiseen, mutta nauhalle oli saatu talletettua paljon kiintoisia hetkiä (semminkin kun otetaan huomioon, että kyseessä oli varsin tavanomainen reportaasi).

Ei miul’ muut’.