Olen yleisesti ottaen vähän varovainen väittämään, että Hollywood-elokuvista voisi päätellä mitään Yhdysvaltain henkisestä tilasta. Kristin Thompson kirjoitti keväällä hyvin siitä, mikä moisissa selityksissä on vikana.

Nyt teen kuitenkin poikkeuksen. New Line Cineman julkaisema Rendition nimittäin näyttää avoimen poliittiselta. Draama siitä, kuinka perheenisä kaapataan ja lennätetään jonnekin ulkomaille laittomasti kuulusteltavaksi, ei olisi varmaan ollut suurikaan hitti vielä muutama vuosi takaperin. (Tosin leffa julkaistaan lokakuussa, joten ehkä sen hittipotentiaalista on parempi olla sanomatta vielä mitään.)

Elokuvan ohjaajalla ja kirjoittajalla ei ole Tsotsin lisäksi oikeastaan mitään merkittävää vyönsä alla, mutta pääosiin on saatu ihan oikeita niminäyttelijöitä. Tosin kaikki ovat ”vaarallisten” tyyppien maineessa, mikä tarkoitta, että heidän roolivalintansa ovat olleet muutakin kuin valkopestyjä patriootteja.

Vanhat parrat tykkäävät muistella, kuinka 1970-luvulla mainstream-Hollywood suolti elokuvia, jotka olivat paitsi viihdyttäviä, myös kantaaottavia. Yhden tapauksen perusteella ei parane lähteä povaamaan mitään, mutta joka tapauksessa traileri sai ainakin minut kiinnostumaan elokuvasta.

Sillä sitähän Hollywood pohjimmiltaan haluaa: katsojia. Keinoilla ei ole väliä – jos hallituksen salamyhkäisen toiminnan kritisoiminen tuo rahaa kassaan, niin antaa mennä.

Joten ei nyt vielä innostuta liikoja.

Edit 18.8.2007: Jahas, lähes välittömästi ylläolevan kirjoittamisen jälkeen törmäsin The Hunting Party -elokuvan traileriin. Esquire-lehdessä julkaistuun juttuun löyhästi perustuvassa elokuvassa Richard Gere esittää toimittajaa, joka jahtaa Radovan Karadzicikia.

Guardianin jutussa tuottaja kuvailee elokuvan poliittisuutta näin:

”It is mildly political,” said Merims, ”in that it is about the international community’s reluctance or slowness in bringing war criminals to justice.”

Onko tämä sitten vasta- vai myötäesimerkki elokuvien politisoitumisesta? Kyseessä on indie-tuotanto, eli se ei ole ainakaan täysin mainstream-Hollywoodia. Se käsittelee tapahtumia, joista on kulunut useita vuosia. Toisaalta taas, kuten jutun ingressissä sanotaan, discover why our government doesn’t really want to catch the bad guys after all.

Edit 2 18.8.2007: Eikös vaan Guardianissa kirjoiteta samasta aiheesta.