Hävitin tänään hansikkaani (siis toisen kahdesta), mikä harmittaa kovasti, koska se oli laatulapanen ja salmiakki on melkein loppu, apua.

David Blunkett on varmaankin pinnannut aikanaan niiltä koulutunneilta, joilla kerrottiin vallan kolmijaon periaatteesta. Kuinka muuten voi selittää lausahdukset, kuten Frankly, I’m fed up with having to deal with a situation where parliament debates issues and judges then overturn them ja If public policy can be always overridden by individual challenge through the courts, then democracy itself is under threat.

Go, David, go!

Mitähän kertoo walesilaisesta / brittiläisestä mielenlaadusta se, että a) muuan täkäläinen olut on nimeltään Brains ja b) paikallisessa lehdessä oli kilpailu, jonka palkintona oli vuoden oluet?

Näin perjantaina päivällä sattumalta Walesin prinssin eli Charlesin. Hän ilmeisesti vieraili jossain hyvin tärkeässä rakennuksessa, joten paikalla oli normaalit, ennalta-arvattavat järjestelyt: sotilaita, Rolls-Royce, poliiseja, suljettu katu ja mies asepuvussa vuohen kanssa.

En varsinaisesti väitä ymmärtäväni, mistä kuninkaallisissa on kyse, mutta minkä ihmeen prinssin vierailua kunnioitetaan vuohella? Mitä se vuohi symboloi – parisuhdeongelmia?

Eräs seikka, joka ei liity siniverisiin juurikaan (okei, ei ollenkaan), on sää. Miksei täällä voi olla selkeitä säätiloja, vaan kaiken pitää olla aina harmaata mössöä? Esimerkki: kun menin torstaina aamupäivällä kouluun, ulkona melkein satoi. ”Melkein sataa” tarkoittaa tilaa, jolloin haluaa ehdottomasti ottaa sateenvarjon mukaan, muttei ole varma kannattaako sitä käyttää, koska kuivaamisesta on enemmän haittaa kuin sen tarjoamasta suojasta hyötyä.

Lehtimainoksen pienen printin radiovastine on mies, joka puhuu viisi lausetta kolmessa sekunnissa hengittämättä välillä. Miesparka varmaankin pyörtyy suorituksen jälkeen, sen verran hektiseltä meno kuulosti.

Niille, joilla on kehno mielikuvitus, on nyt tarjolla lisää kuvia Walesista.

Jummijammi notta onkin massu täynnä. Mentiin klo 18.30 kurssikaverin luo bileisiin ja tultiin sieltä puolenyön maissa kotiin. Pirskules sentään, miksei kukaan varoittanut etukäteen? Oli muonaa niin paljon, että kotimatka oli tuskallinen yhdistelmä sulatus- ja pidättelyvaivoja. Mutta toisaalta tytöt olikin kuulemma kokanneet kaksi päivää. Ottakaa opiksi: jos kauko-Idästä kotoisin olevat ihmiset pyytävät vieraisille, ei kannata ottaa pohjia.

Olen päättänyt ryhtyä pitämään listaa, josta ilmenee mitä Suomelle ominaisia piirteitä voisi tuoda tänne ja vice versa. Ideat ovat vapaasti hyödynnettävissä eikä niistä tarvitse maksaa rojalteja.

Suomesta

• talojen lämmitys
• suihkut, joista tulee a) tarpeeksi ja b) lämmintä vettä
• kahvi (voi luoja mitä litkua tuosta Tescon noname-brandista tulee)
• byrokratia (vrt. pankkiseikkailu 2003)

Suomeen

• halpa ja toimiva kaupunginsisäinen joukkoliikenne
• iloiset tv-visailu-isännät (katsokaa Who Wants To Be A Millionaire tai Weakest Link ja ymmärtäkää)
• luentoaikataulut (kuusi tuntia viikossa)

Olen jo jonkun aikaa ollut sitä mieltä, että ihmisen käsitys kaupungista säilyy suhteellisen samanlaisena riippumatta siitä, missä sattuu asumaan. Tarkennan: Uskon, että mielikuva siitä, millainen ja kuinka iso paikka kaupunki on, vakiintuu lapsuus- ja nuoruusvuosien aikana. Tämän leimaantumisen jälkeen jokaista kaupunkia ajattelee samankokoisissa blokeissa.

Konkreettinen esimerkki: Minun kaupunkiskeemani vastaa Joensuuta. Se tarkoittaa noin 50 000 asukasta, ruutukaavakeskustaa ja omakotitalojen muodostamia asuinalueita. Tämän kaupunkikäsitteen alla on vielä pienempiä palasia, jotka kattavat Niinivaaran ja Keskustan, ja kaikki niiden ulkopuolelle jäävä on terra incognitaa (sori vaan, Rantakylä ja Noljakka). Tätä samaa, nuoruudessa vakiintunutta käsitystä on melko helppo soveltaa Jyväskylään. Se ei ole asukasmäärältään paljonkaan isompi ja ydinalueita on suunnilleen yhtä monta (Kortepohja, kampus, keskusta ja Lutakko). Niinpä minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää Jyväskylää kaupunkina. Myös Cardiff on hallittavissa tällä samalla tavalla. Vaikka asukkaita on noin 300 000, ei minun Cardiffini käsitä kuin Roathin, kampusalueen ja keskustan. Niinpä se ei pohjimmiltaan vaikuta kovinkaan erilaiselta paikalta.

Mutta Hampurin tunkeminen samaan kaupunki-kategoriaan tuotti vaikeuksia. Tätä selventää parhaiten eräs tylsä anekdootti: Kun luin Hampurissa aikakauslehteä, jonka sivuilla oli lista menopaikoista, konserteista ja muista vastaavista riennoista, ihmettelin kuinka maanlaajuisessa lehdessä kerrottiin niin paljon Hampurin asioista. Ja vasta sitten tajusin, että kyseessä on miljoonakaupunki, joten lehti voi ilmestyä pelkästään siellä ja selviytyä. Minun mielessäni, näetsen, aikakauslehti (glossy magazine) on maanlaajuinen olio. Vaikka ymmärräsin kaupunkilehden käsitteen (City, Uutislehti 100), ei aikakauslehti yksinkertaisesti mahtunut kaupunki-skeeman alle.

Ja mikä olikaan tämän kaiken pointti? Lähinnä se, että moisten kallonsisäisten rakenteiden takia päivittäinen elämä Cardiffissa (joka eroaa jossain määrin Joensuusta, tuosta kaupungin arkkityypistä) ei tuota ongelmia. Kävelen sellaisia matkoja, jotka tapasin kävellä Joensuussa ja kuljen bussilla matkoja, jotka kuljin bussilla Joensuussa. Arjen harmaus on joskus ilahduttavaa, sillä rutiini pitää pään kasassa.

Tesco Metro mainostaa olevansa auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ovet ovat kuitenkin kiinni iltakymmenestä aamukahdeksaan.