Know what? I’m gonna switch languages once again. None of this pussyfooting around in Finnish and complaining about my insecurities. No one wants to read stuff like that.

Moreover, I’m a mediocre writer in my native tongue and even worse in English. That just means I need more practise.

And oh, to the person who’ll sooner or later turn up wondering miksi tämä härmäläinen kirjoittaa vieralla äpäräkielellä: shut up and piss off.

Actually I feel a little better already. A Heartbreaking Blog of Staggering Genius, indeed.

Mikä on, kun ei tekstiä irtoa? Mitä oikein tapahtui lupaukselle?

Noh. Sanotaan vaikka niin, että Tampereen reissulta jäi kouraan yksi lyhyen toimittajanurani ikävimmistä tapauksista. Haastateltavan mielestä olin epäonnistunut tulkinnoinssani, juttu oli naiivi ja minä vääsin rautalangasta väärään suuntaan.

Voi olla.

Joka tapauksessa filkkarijutun kirjoittaminen kesti melkein viikon, eikä se missään vaiheessa vaikuttanut hyvältä tai edes siedettävältä. Suoraan sanottuna se oli aivan hirveää paskaa. Ja jos tuntuu siltä, että ei saa suollettua paperille kuin silkkaa sontaa koulutuksestaan ja kokemuksestaan huolimatta, tulee huono olo. Tulee mieleen, että onkos tässä toimittajan leikkimisessä yhtään mitään tolkkua.

Olen ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että kovin hyvää asiatoimittajaa minusta ei tule. Ilmiöitä ja ihmisiä mieluusti kuvailisin paperilla, mutta politiikassa en erota hevon persettä kokoomuksen kunnanvaltuutetusta.

Kaikki tämä heijastuu sitten bloggaamiseenkin. Jos tuntuu siltä, että ei ole asiaa, ei ole hauska eikä osaa kirjoittaa, ei erityisemmin tee mieli edes kokeilla. Samat ideat on tallessa kuin ennen Tamperetta eikä tässä kiirekään ole. Mutta kun vituttaa tämä kirjoittamisen kanssa pelleily.

Für Asmo.

Kommentit toimii taas. Ja näemmä entiset on lentänä bittitaivaaseen. Olkoon, varmuuskopioiden palauttaminen via ATK-keskus on niin humoristista hommaa, että jääköön tällä kertaa tekemättä.

Olen tässä pohtinut, että jos tiputtaisi päivitystahtia. Ethän sie nykyäänkään mitään enää kirjoita, huutaa fiktiivinen lukija. Totta, mutta periaatteessa yritän kirjoittaa koko ajan jotain. Siitä ei vain näytä seuraavan juurikaan konkreettisia tuloksia.

Joten täst’edes uusi Virallinen Bloggaustahtini on yksi juttu / kaksi päivää. Olen myös suunnitellut armoittavani eri päivät eri teemoille, niin ettei aiheista tule pulaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö kirjoittaisi enemmänkin, jos siltä tuntuu. Jonkin sortin tavoite vain auttanee pitämään edes perustahdin yllä. Tuhnuisia mobiilikuviakin alan tänne tunkea kunhan vaan keksin miten saan ne puhelimesta ulos.

Tahti alkaa ensi maanantaista, koska loppuviikko menee Tampereella lyhäreillä. Siihen asti ollaan hiljaa, *hyss*.

PS: Tarjoaako Tampereen blogisuuruudet (you know who you are) kaffia esimerkiksi perjantaina tahi lauantaina?

Ai niin, kommentointi ei tällä hetkellä jostain syystä toimi, joten muutan linkit email-tyyppisiksi. Pahoittelen säätöä.

Eilen se (kahdeksas kohta) sitten lopultakin tapahtui. Olin kertomassa Esalle edellisen päivän tapahtumista, kun hän tokaisi – kesken lauseen vieläpä – Joo, luin jo tuon blogista.

Kyynel vallan vierähti poskelle ja sydämestä lämmitti mukavasti.

Muutin taustaväriä, otin anfangivirityksen pois ja järjestelin permalinkkihässäkkää hieman. Kiitokset väri-ideasta webkoira Samille.

Miksi? Jaa-a, tänään on vapaapäivä ja asensin lopultakin Firebirdin. Se on kiva selain.

Älä kysy, missä vika oli. En tiedä. Jostain syystä skriptin korvaaminen uudella samanlaisella vain sai laitteen toimimaan.

Sama se mulle, kunhan toimii.

<Jepson> viimeisestä kuudesta jutusta viisi on jotai helvetin sanoja, joita ei ole jaksanut neljännen jälkeen enää edes vilkaista.

Tyyppaan tässä, että toimiiko tämä meilin kautta bloggaaminen. Kategorioita tämä ei ainakaan tajua, mutta sehän ei ole kuin pienen säädön päässä. Kai.

Ohjelma, jolla homma toimii, on muuten nimeltään blosxthis.