Mastodon

Archive for the ‘tiuku’ Category

Tupla-Tiuku

Erittäin hieno ominaisuus Tiukussa on se, että nukkuessaan kissa käpristää usein etutassunsa tiukasti ristiin rintakehäänsä vasten. Kun oman kouran saa ujutettua tassujen väliin, muuttuu tämä venytyskouristus erittäin tukevaksi halaukseksi. Mmmukavaa.

Yöllinen puikelo Kelli

Kissan koulutus jatkuu

Tänään yritin optimoida karvakerän ulostusmetodeja. Hiekkalaatikon siivoaminen ei nimittäin lukeudu suosikkihommiini, joten pienikin apu Tiukun kakkaustavoissa olisi iso apu minulle.

Oikeastaan tämä koko koulutushomma oli aivan tangentiaalista, sillä primääritavoitteenani oli vain siirtää likaiset pelletinjäänteet pois laatikosta ja sisään muovipussiin. Tätä ennen tyhjensin kuitenkin oman suoleni perinteisellä metodilla, ja jätin suorituksen ajaksi pussukan lattialle.

Mirripä otti tilanteesta vaarin, ja tunki sisään kassiin, kierteli siellä tovin ja asettautui pitkäkseen. Tästä tuli mieleeni, että olisipa tehokasta opettaa kissa paskomaan suoraan muovikassiin, jonka sisällön voisi sitten käydä dumppaamassa biojätteen sekaan. (Vai saako pelkkiä kikkareita laittaa bioastiaan?)

Sitä odotellessa tarjoan feikki-seepiakuvan kissasta kurkkimassa.

Kurkkija

Röyhkeys huipussaan

Tiukussa on sellainen ominaisuus, että jos ihminen istuu hiljaa sohvalla, niin ennemmin tai myöhemmin karvanaama nousee paikaltaan kiipeilypuun päällä, kurahtaa, venyttelee ja putkahtaa sohvalle viereen nukkumaan.

Ja sehän on pelkästään mukavaa.

Sen sijaan jonkin aikaa nukuttuaan kissa alkaa yleensä kieriskelemään, täten levittäen fyysistä olemustaan yhä isommalle ja isommalle pinnalle. Sitten käy kuten äsken, jolloin kolmikiloinen kissa pakolla väänti itsensä kyljelleen ja syrjäytti siinä sivussa reilut 20–30 kertaa painavamman isäntänsä muutaman sentin sivummalle. Nöyryyttävää.

Hiljainen päivä

Tiukun harrastuksiin tuntui tänään kuuluvan – kirjaimellisesti – kuivuvan lattian katseleminen. Siellä se napotti suihkunurkkauksessa, häntä sievästi kiedottuna ympärilleen ja tuijotti vesipisaroita, jotka valuivat melkoisen h-i-t-a-a-s-t-i kohti lattiakaivoa. Useamman minuutin se oli sitä jo tehnyt ja olisi varman jatkanut pitempäänkin, ellen olisi tullut riekkumaan viereen. Outo eliö.