Ulkomailla alkaa arvostaa Suomen korkeaa verotusta. Opiskelijalle selkein ero on tietenkin siinä, että lukukausimaksuja ei ole.

Vähemmän itsestäänselvää on se, että verorahoja upotetaan jopa kirjastoihin eri tavalla kuin täällä. (Ja kun kirjoitan ”eri tavalla”, tarkoitan nimenomaan erilaista, en välttämättä että meillä rahaa poltettaisiin enemmän.) Levyjen ja elokuvien lainaamisesta pitää nimittäin maksaa täällä. Kieltämättä maksu on pienempi kuin vaikkapa Blockbusterissa ja laina-ainakin pitempi, mutta tässä onkin kyse periaatteesta. (Eivätkä nuo kirjastot vaikuta mitenkään erinomaisen hyvin varustettuja olevan.) Maksuton kirjasto = hyvä asia.

Toinen, vähemmän poliittissävytteinen piirre tässä kirjastojupakassa on se, että minä, vieraileva tähti, en saanut varsinaista korttia vaan loma-aika-kortin. Tässäkään ei sinänsä ole mitään väärää. Mutta siinä on, että vaikka maksoin kortista panttia 20 puntaa, en saa lainata kerrallaan kuin kaksi kirjaa. Kaksi.. Mitähän kirjastotoimen johtaja on ajatellut, että köyhät mutta kirjoja himoitsevat etelämaalaiset turistit tulevat tänne massoittain, hankkivat itselleen kahdenkympin kirjastokortin, lainaavat sata kirjaa ja häviävät kuin tuhka tuuleen?

Kaikkea sitä.