Myönnän, että tämä on hiukan epäreilua, sillä jokainen tekee virheitä joskus ja että aihe, josta aion nillittää on hankala. Siitäkin huolimatta minua vituttaa se tapa, jolla The Timesin toimittajat kirjoittavat sodasta.

Todistuskappale numero 1: Juttu, jossa haastateltiin 333rd Air Expeditiory Wingin lentäjiä. Major Tag dismissed the arguments of opponents of war who point to the human cost inherent in the military technology. Onko kauniimpaa kiertoilmausta kuolemalle nähty missään pitkään aikaan?

Todistuskappale numero 2: Juttu, jossa kerrotaan kuinka sotilaat kestävät valtavat rasitukset. You know that thousand of others have been through what you are experiencing and that you have to be a part of that great tradition. Ja mikä tässä perinteessä tarkalleen ottaen olikaan hienoa, tappaminen vai kuoleminen?

Todistuskappale numero 3: Juttu, joka kertoo Harrier-lentäjästä. Below him, the Iraqi driver flung open the door of the vehicle, which was about the size of a double-decker bus, and scampered across the sand while the Harrier pilot, who is single and comes from Norwich, went through the last of a series of complicated manoeuvers in his cockpit. Mukana on tietenkin myös valokuva hymyilevästä sinkkupilotista. Vain puhelinnumero puuttuu.