Mastodon

Archive for the ‘media’ Category

Saa kirjan oikolukeakin

Ostaa päräytin Kemppisen kehuman tietokirjan. En osaa vielä sanoa sen asiasisällöstä mitään, koska sen sivuilta on pomppinut silmille ihan liikaa pieniä ja pienehköjä virheitä.

Kamoon – jos minä huomaan nämä ensimmäisellä lukukerralla, kai ammattilainen olisi löytänyt ne toimitusprosessin aikana? Viat eivät ole sinänsä kovin vakavia (ja osa on melkeinpä makuasioita), mutta jos lehtijutun ja kirjan välillä on joku ero, sen pitäisi kaiketi liittyä siihen, että toinen on kertakäyttöhyödyke ja toinen kestää pitkään.

nykyyh

En keksi muuta selitystä kuin sen, että painetussa kirjassa y-y-kohta on rivinvaihdon kohdalla ja automaattinen tavutus on hoitanut homman näennäisesti kotiin.

kurimussytyke

Milloin viimeksi kurimus (iso pyörre virtaavassa vedessä, nielu) on saatu syttymään?

winwin

Win-win-tilanne, kenties?

elämäkerta

Elämäkerta, aikakauslehti. Perusknoppeja. Ja kas, siellä on myös suomalasiin.

poikkeavat

Oletan, että lausetta muokattaessa toinen sanoista on jäänyt aiempaan muotoon.

Uusateistit = natsistalineita

Aamun Hesarin vieraskynä pani ihmettelemään. Uusateismista puuttuu muu sisältö -kolumnissa Ilse Paakkinen kirjoitti, että Richard Dawkins, Daniel Dennet ja Sam Harris (minne muuten unohtui Christopher Hitchens?) edustavat uusateisteja, joiden johtoajatuksena on uskonnon tuhoaminen.

Siitä olen samaa mieltä, että uusateismi on – Tuomas Nevanlinnan sanoin – uskonnollista fundamentalismia, jonka etumerkki on vain käännetty. Molemmat tavaavat pyhää kirjaa Kielitoimiston sanakirja toisessa kädessä.

Varsinainen kritiikki on kuitenkin – luultavasti toimituksen käsialaa olevassa – otsikossa: uusateisteilla ei ole mitään tarjottavaa uskonnon tilalle.

Tähän tapaan:

Uusateisti kyseenalaistaa uskontojen sivutuotteena kaikki uskontoihin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit […] Tästä näkökulmasta uusateistille jää kovin vähän hänet muihin ateisteihin tai uskovaisiin yhdistäviä perinteitä. Ateismia vaivaa juurettomuus.

Väite on sekä tosi että epätosi. Tosi sinänsä, että uusateistit ovat kärkkäästi purkamassa rituaaleja eikä heillä ole tarjota siihen tilalle omaa uusateistista versiota. Epätosi sinänsä, että eivät he ole kieltämässä jaettujen rituaalien merkitystä yhteisöille. Ovathan ihmiset juhlineet syntymää, aikuistumista, lapsen syntymää ja kuolemaa kaikkialla maailmassa kautta aikain.

Toisekseen presuppositio on lähes luokkaa ”oletteko lakanneet hakkaamasta vaimoanne?” Eli miksi ihmeessä ateistin pitäisi korvata uskonnolliset menot 1:1? Eikö riitä, että sanoo ”lapsen syntymä on hieno asia ja mahdollisimman monen kannattaa juhlia sitä”?

Lisää:

Uusateismin voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa. Yhteiskunnat ja ideologiat, jotka perustuvat vihaan ja aggressioon, eivät lopulta kohtele omiaankaan hyvin, kuten kuka tahansa 1900-luvun Euroopan sotahistoriaa tunteva tietää.

Niin, ateismi tunnetusti ilmeisesti johtaa oikeistolaiseen tai vasemmistolaiseen fasismiin ja totalitarismiin.

Joko ajattelun tai editoinnin puutteelta haisee sen sijaan kaksi kappaletta myöhemmin tuleva argumentti uusateistinen kritiikki perustuu pääasiassa erilaisilla tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla mässäilyyn. Hetkinen – uusateistit kritisoivat kristinuskoa esimerkiksi ristiretkien ja siirtomaissa tapahtuneiden vääryyksien takia, mutta mitäs tuo äskeinen lause 1900-luvun Euroopan sotahistorian tuntemisesta sitten oli ellei ateismin kritisoimista tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla?

Kolmannekseen: miten niin uusateisteilla ei ole mitään tarjottavaa uskonnon tilalle? Eikö Dawkinsin toteamus siitä, että evoluutioteorian kehittäminen teki älyllisesti tyydyttävän ateismin mahdolliseksi, kerro juurikin erittäin syvällisestä tarpeesta löytää elämälle sisältöä? Tai Robert Sapolskyn lause Science is not meant to cure us of mystery, but to reinvent and reinvigorate it. Vai onko ongelma jälleen siinä, että uusateistit eivät kirjoissaan ja haastatteluissaan kerro, millaiset dogmit kirkkojen savuaville raunioille pitäisi pystyttää?

Ehkä tässä yhteydessä pitää vain tyytyä siteeraamaan Francis Crickiä:

I don’t think we’re for anything, we’re just products of evolution. You can say ’Gee, your life must be pretty bleak if you don’t think there’s a purpose’ but I’m anticipating a good lunch.

Hei dägämarkkinoinnin asiantuntijat, miksei mainoskirjeessänne ole pois listalta -nappia?

Hyvä mainos?

Saan Etuklubin mainoksia sähköpostiini epäilemättä siksi, että käytän jotain näennäisilmaista Fonectan palvelua. Ei siinä mitään.

Hyvä Fonecta Digitaalinen Suora Oy (jesukristu mikä nimi), minulla olisi yksi kysymys. Jos olette kerta niin perkeleen ammattitaitoinen lafka, miksi ihmeessä mainosviestissä ei ole ”näin poistut listalta” -linkkiä?

Ensimmäinen Volt

Eteisen lattialla odotti HBL-tilausjaksoni ensimmäinen Volt-lehti.

Ensireaktio lehden avattuani oli ai niin, en osaa ruotsia. Luulen, että ymmärsin taksikuskijutusta kohtalaisen paljon, mutta sen jälkeen vastaan tuli pitkä Jan Guillou -juttu.

Selitys: nautin aikakauslehtienlukemisesta. Jostain kumman syystä luen fiktiokirjallisuutta aivan mahdottoman vähän, mutta sen sijaan nonfiktiiviset tarinat kiinnostavat suuresti. Haluaisin siis lukea, ymmärtää ja nauttia esimerkiksi Guillou-jutusta.

Takauma: reilu vuosikymmen sitten valmistauduimme ruotsin yo-kokeisiin. Yhdessä kuullunymmärtämisharjoituksessa piti vastata läjään monivalintakysymyksiä tarinasta, jossa luokkahuoneeseen tunkeutui yllättäen eläin. Sain muistaakseni melkolailla kaikki oikein, mutta jälkikäteen paljastui, että kuullunymmärtämiseni ei ollut aivan parasta mahdollista luokkaa.

Tarinassa nimittäin puhuttiin hiirestä, ja minä luulin sen olevan hirvi.

Hieman kyllä ihmettelin, että miksi opettaja nousi hirveä pakoon pöydälle ja miten eläin yleensäkään oli päässyt sisälle. Monivalintatehtävät – luojan lahja idiooteille.

En ole aivan varma, miten paljon ruotsintaitoni on tuon tapauksen jälkeen kehittynyt. Luultavasti ei kovin paljon. Ei ainakaan tarpeeksi, jotta pystyisin nauttimaan Guillousta.

Harmi.

Hannu Taanilaa podcastina

Lueskelin työtarkoituksessa Juhana Torkin Puhevaltaa. Siinä analysoitiin Hannu Taanilan radiojuttuja, ja minulle tuli kauhea himo kuulla älykkään vanhan änkyrän puhetta.

Siispä Ylen Areenaan, josta sattumoisin ei löydy Taanila-hakusanalla yhtikäs mitään. Eipä hätiä mitiä, sillä Elävässä arkistossa on esimerkiksi Hannu Taanilan sävelradio – ja ihan mp3-muodossa ladattavana!

Imuroin tiedostoja koneelle, jotta voisin siirtää ne puhelimeen kuunneltavaksi, kun koko homma alkoi tuntua tyhmältä. Miksen vain lataisi ohjelmia suoraan puhelimeen podcastina? No siksi, että Elävä arkisto ei moista tarjoa.

Joten kasasin sitten itse tämän metadataltaan hieman viallisen Hannu Taanilan sävelradio -podcastin. Osoite on http://iki.fi/dst/taanila.xml jos joku tahtoo vaiks’ copypastettaa sen.

Hei Pirkka ja Tuija: Elävän arkiston seuraavaan versioon automaaginen podcast-generaattori, eiks je?

Aikakauslehtien kimppatilaus Helsingissä

Puhuin kaverin kanssa, että voisi tilata puokkiin maailman parhaan New Yorkerin. Aloin samoin tein miettiä, että miksei sitä tilaisi muitakin lehtiä. Mulle tulee jo Atlantic, Wired, Vanity Fair, Esquire ja kröhöm Fortune, joiden vanhoja numeroita lainaan oikein mielelläni. (Saatan jopa lahjoittaa.)

Lisää pitäisi saada, mutta halvalla – ja mieluusti arkistot voisi mennä jonnekin muualle. Niinpä: jos sinua kiinnostaa tilata lehdykkäisiä, pane kommentoiden tai sähköpostittaen. Minua kiinnostavia nimikkeitä ovat ainakin Edge, Word, Columbia Journalism Review, Film Comment, Empire, New York, Intelligent Life… ja varmaan tovin miettimällä keksin muutaman lisääkin.

Edit: Good ja Technology Review nyt ainakin.

Edit 2: Ja jos aletaan oikein elvistellä, niin samaan syssyyn vielä London Review of Books ja New York Review of Books.

Edit 3: Sight & Sound, Believer, Monocle.

Timo Harakka luonnostelee uutta kirjaansa netissä

Onpas mennyt tyystin ohi Timo Harakan uusin avaus:

Kirjoitan parhaillaan kirjaa ympärillämme riehuvasta maailmantalouden kriisistä. Tavoitteeni kiteyttää työnimi BERLIN WALL STREET – Rahavallan raunioista kapitalismin jälleenrakennukseen.
Toivon julkaisevani tekstin vielä tänä keväänä, koska juuri nyt on käsillä ainutlaatuinen tilaisuus. Vuosikymmenien ajan rahavalta on ollut lyömätön – äärikapitalismin ideologia on johtanut rahamarkkinoiden täydelliseen holtittomuuteen, jonka laskua maksavat nyt paitsi vauraiden maiden veronmaksajat, myös ja ennen kaikkea maailman köyhät. Nyt on mahdollisuus pelastaa kapitalismi itseltään, pelastaa järkevä markkinatalous vaarallisten fundamentalistien käsistä. Julkaisen tällä sivulla luonnoksia kirjan seitsemästä luvusta – ja toivon sinun kommenttiasi, kritiikkiä ja rohkaisua.

Linkki löytyi Tuomo Mannisen kolumnista.