Primetime on tietenkin täynnä laatuelokuvia ja sarjoja, mutta ennen kuin kello lyö kaksitoista, telkkariruutu täyttyy sonnalla. Siihen kuuluu olennaisena osana yksi Steven Seagalin toimintaelokuva yksi dialogiton taideohjelma sekä yksi poliisi-tv-show.
Eilisiltana, heti Sexy Beastin jälkeen, kaikki kuusi kanavaa alkoivat toteuttaa tätä kaavaa. Ehkä se johtuu siitä, että on liian myöhäistä teeskennellä viikonlopun ja vapaa-ajan jatkuvan. Jospa ohjelmakoordinaattorit yrittävät kertoa valinnoillaan, että turha enää tuijottaa, mene siitä jo sänkyyn. Niin sen täytyy olla.
Seagal oli nyt tavoittamattomissa, joten hänen sijastaan b-toimintaelokuvan sankarina oli Patrick Swayze (mutta turha pelätä, Steven-setä palaa ruutuun jo tänään maanantaina). Poliisiohjelmaa juonti William Shatner -kopio, joka ilmeisesti jakoi show’sta saamansa palkkion puoliksi hiusten ja hampaiden valkaisuaineiden kesken. BBC2 näytti arkistokuvaa ihmisistä, joita voimakas talvituuli puhalteli ympäriinsä kaupungin kaduilla; myöhemmin joku tanssi.
Pahinta tässä kaikessa on se, kuinka helppoa siihen on jäädä koukkuun. Olen katsonut nyt World’s Wildest Police Videosin (tai mikä ikinä lie) ainakin kolmena viikkona peräkkäin. Jostain syystä on vain mahdotonta laittaa televisiota pois päältä.
Comments are closed.