Mastodon

Archive for the ‘pop’ Category

Käänteinen déjà-vu

Luin noin 30 vuotta sitten sarjakuva-albumin, josta muistin kaksi–kolme asiaa:

  • siinä oli Stonehenge
  • siinä oli avaruusalus vedessä
  • se oli luultavasti Non Stop -sarjaa

Syystä tai toisesta päädyin aiemmin tänä vuonna etsimään siitä lisätietoja. Googlailu ranskalaisista 1970-luvun sarjakuvista, joissa olisi avaruusalus ja Stonehenge, tuotti vesiperän. Löysin kuitenkin Khena ja Skrahilpari -sarjiksen, joka vaikutti mahdollisesti oikealta, mutta kansikuvat eivät näyttäneet tutuilta eikä sisältökuvauksistakaan oikein ollut iloa.

Viikko–pari sitten kuljin sattumalta divarin ohi ja pysähdyin pläräämään sen edessä olleita yhden euron sarjiksia. Sieltä löytyi Khena ja Skrahilpari -sarjan albumi Kaksoiskuiden manner, jonka ostin saman tien pois. Harmikseni kyseisessä tarinassa ei ole Stonehengeä eikä vedenalaista avaruusalusta, joten aloin jo ajatella, että ehkä muistin yksityiskohdat väärin. Khenaa ja Skrahilparia on julkaistu suomeksi vain kaksi albumia, eikä mikään muu Non Stopissa julkaistu sarja vaikuttanut läheskään yhtä sopivalta.

Ajattelin että hankin nyt kuitenkin myös toisen albumin, Ison karhun taikuri. Se löytyi varsin halvalla Huuto.netistä ja postinkantaja jakoi paketin aivan kotiovelle saakka pari päivää sitten. Heti albumin ensimmäisellä sivulla on megaliittejä – oijoi, tämä sen täytyy olla! Olin vain sotkenut ranskalaiset kivimuodostelmat Stonehengeen.

Ison karhun taikuri

Vaan ehei! Myöhemmin albumissa päädytään paikkaan, jossa rakennetaan cromlechia, joka näyttää tasan ja täsmälleen Stonehengeltä. Eikä tarvitse lukea montaa sivua pidemmälle, kun Skrahilpari sukeltaa lentoautolla vedenpinnan alle ja löytää sieltä lentävän lautasen. (Kaiken lisäksi albumin takakannessa olevassa mainosplöräystekstissä kerrotaan, että ”Tunnetuimpia tällaisia kivijärjestelmiä on Englannissa sijaitseva Stonehenge.”)

Onpa hieno ja outo olo, ikään kuin käänteinen déjà-vu: hämärästi muistamani asiat osoittautuivat kaikki tosiksi.

Spotify, lapset ja Amazon Echo -älykaiutin

Ongelma 1: Jos käytät omaa Spotify-tiliäsi musiikin kuuntelemiseen pikkulasten kanssa, vuoden lopussa top-listasi ovat täynnä pikkuoravia ja viikkosuosituksissa on pelkkää babysharkia.

Ratkaisu 1: Spotifyn perhetili! Jokaiselle perheenjäsenelle – myös lapsille – luodaan oma käyttäjätunnus ja annetaan niiden kyllääntyä Pokémon-tunnareilla ja ties millä. Hintaero normaaliin premium-tiliin on tarpeeksi pieni verrattuna siitä saatavaan hyötyyn.

Ongelma 2: Meillä lastenhuoneen musiikkilähde on Amazon Echo Dot -älykaiutin. Se osaa soittaa musiikkia Spotifystä, kunhan vain asettaa Alexa-sovelluksessa musiikkisoittimeksi Spotifyn ja (ks. edellinen kohta) kirjautuu sisään lapsen tunnareilla. Siitä syntyy uusi ongelma.

Ratkaisu 2: Alexa ei tunnista suomalaisten artistien tai albumien nimiä, joten olen kiertänyt ongelman luomalla kuukausittaisia soittolistoja, joiden nimissä on pelkkiä numeroita. Tämän vuoden listat ovat siis mallia 20 01, 20 02, 20 03 ja niin edelleen. Jos soittolistat jakaa Spotifyssä lapsen kanssa, voi niitä kuunnella myös älykaiuttimesta.

Ratkaisu 2 B: Toinen tapa on huutaa Alexalle ”spotify connect”, jolloin älykaiutin ilmestyy Spotify-sovellukseen kaiuttimena samaan tapaan kuin vaikkapa Chromecast tai muu älylaite, jossa on Spotify-tuki. Sen jälkeen musa pannaan soimaan omasta kännykästä, mutta ohjataan se kuulumaan älykaiuttimesta.

Datajournalismi vs poikabändit

FiveThirtyEightissä on edes välillä keskitytty olennaisiin asioihin. Vuonna 2014 nörtit analysoivat ysäripoikabändien musiikkiin liittyvää dataa (biisit ja sanoitukset) oikein urakalla.

Tuloksia: poikabändit olivat lyhytikäisiä, ne olivat banaaleja, niiden jäsenet olivat vanhoja ja lyriikat melkoista na na na naata.

Mutta se ei haittaa, sillä kun nousen karaokeravintolan lavalle ja Everybody (Backstreet’s Back) lähtee soimaan, jokainen kuulija on sulaa vahaa.

Dän-dädä-dädädän, dän-dädä-dän – alright!

Hyvää musiikkia vuodelle 2016 – kuka ehtii ensimmäisenä?

Yleensä olen linkannut tuoreeseen hipster hits -soittolistaan vasta sitten, kun sille on jo lisätty biisejä, mutta tänä vuonna kaikki on toisin.

Nyt otetaankin skaba siitä, kuka saa ensimmäisenä lisättyä listalle hyvän biisin!

Edelleen jok’ikinen ihminen voi osallistua, kunhan seuraavat ehdot täyttyvät:

biisien pitää olla julkaistu vuonna 2016, biisien pitää olla hyviä, yksi biisi per levy ja toisten lisäämiä raitoja ei sovi poistaa (ei vaikka samalta levyltä löytyisi mielestäsi parempi tapaus – omia valintojaan saa toki vaihdella).

Aiemmin:
2015, 2014, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2008.

Metakirjallisuutta lapsille

Anna Taurialan lastenkirjassa Saara ja possut on melkoinen kerronnallinen mindfuck.

Kaikki alkaa viattomasti:

Kansi

Kuten lastenkirjoissa on tapana, tapahtumilla on opettavainen funktio:

Sisäsivu

Katso tarkkaan, minkä kirjan possu valitsee:

Huipennus

MITÄ HITTOA TÄÄLLÄ TAPAHTUU?

pizzoom

Uutta musikkia vuodelle 2015

Elämä ilman musiikkia on hiljaista ja ankeaa. Siksi juuri nyt on oikea hetki tilata hipster hits 2015 -soittolista, jonne kokoamme kollektiivisesti kuumimmat kappaleet.

Niin, myös sinä olet tervetullut lisäämään biisejä soittolistalle, kunhan nämä ehdot täyttyvät:

biisien pitää olla julkaistu vuonna 2015, biisien pitää olla hyviä, yksi biisi per levy ja toisten lisäämiä raitoja ei sovi poistaa (ei vaikka samalta levyltä löytyisi mielestäsi parempi tapaus – omia valintojaan saa toki vaihdella).

Aiemmin: 2014, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2008.

Musiikkia! Kuunneltavaa! Loistokkuutta! Hipster hits 2014 @ Spotify

On päässyt käymään hirvittävä laiminlyönti:

Minä vallan unohdin julkaista soittolistan, vaikka sille lisätään biisejä jo täyttä häkää. Kyseessä on hipster hits 2014 -soittolista, jolle kuka tahansa saa lisätä biisejä seuraavien ehtojen täyttyessä:

biisien pitää olla julkaistu vuonna 2014, biisien pitää olla hyviä, yksi biisi per levy ja toisten lisäämiä raitoja ei sovi poistaa (ei vaikka samalta levyltä löytyisi mielestäsi parempi tapaus – omia valintojaan saa toki vaihdella).

Siis tässä se nyt on, olkaa hyvä:

Aiemmin: 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2008.

Musiikin aakkoset 2013

Musiikinkulutustottumukseni on vakiintunut. Seuraan Spotifyssä hipster hits -soittolistalle ilmestyviä biisejä, poimin niistä tarttuvimmat ja lisään koko albumin kuukausittaiselle soittolistalle. Muitakin lähteitä on, mutta valtaosa tulee tuota kautta.

Tänä vuonna biisejä kertyi aika paljon:

  • tammikuu: 386 biisiä, 26 h
  • helmikuu: 402 biisiä, 28 h
  • maaliskuu: 454 biisiä, 31 h
  • huhtikuu: 237 biisiä, 16 h
  • toukokuu: 274 biisiä, 19 h
  • kesäkuu: 319 biisiä, 20 h
  • heinäkuu: 415 biisiä, 28 h
  • elokuu: 428 biisiä, 30 h
  • syyskuu: 480 biisiä, 32 h
  • lokakuu: 627 biisiä, 40 h
  • marraskuu: 439 biisiä, 29 h
  • joulukuu: 802 biisiä, 54 h

Siis yhteensä 5263 kappaletta tai reilut kaksi viikkoa yhtäjaksoista kuuntelemista.

Tämä on pitkänpuoleinen selitys sille, että mitään varsinaista vuoden parhaat -soittolistaa en pysty koostamaan, koska musiikkia on liikaa. Sitä on aivan liikaa ja lisää tulee koko ajan. Tavallaan se on hieno ongelma.

Mutta järjestyshöperö ei mahda luonteelleen mitään, vaan on pakko ainakin yrittää. Seuraa siis aakkostettuja poimintoja kappaleista (ei albumeista), joita kuuntelin kuluneena vuonna.

Voisiko joku analyseerata hurjan luontoni tämän valikoiman perusteella?