Jyväskylää tuntemattomille kerrottakoon, että asumme Lutakossa, jonka erottaa kaupungin keskustasta yksi nelikaistainen tie ja jokunen junarata. Nämä esteet pääsee nykyään ylittämään kätevästi uuden hienon kevyen liikenteen tunnelin avulla. Harmillista on se, että pytinkiin kiinnitetyt polkupyörärampit on sijoitettu ihan päin persettä.

Kaupungin puolella ramppi ei suinkaan ole keskustan puolella, vaan sojottaa toisaalle. Lutakon puolella tuubi on sijoitettu peilikuvan omaisesti niin, että se osoittaa poispäin meidän asunnostamme. Jälkimmäisen mokan voin vielä hyväksyä, sillä tulipa alas polkupyöräramppia tai portaita pitkin, päätyy samalle aukiolle, josta on helppo kirmata suuntaan tai toiseen.

Sen sijaan kaupungin puolella sijoituskämmi on käsittämätön. Vanhan ylikulkusillan liuska ei ollut kätevä, koska sille päästäkseen piti ylittää katu useaan kertaan (kaupungin keskustasta nähtynä). Uusi ramppi on paremmalla paikalla plöts suoraan keskusta-aukiota vastapäätä, mutta jonkin peukalonjäljen takia sille ei pääse ylittämättä kulkematta yhtä monen suojatien kautta kuin vanhallekaan. Että persettä.

Tämä on erityisen ongelmallista siksi, että ihmiset* pyrkivät aina optimoimaan reittinsä oikomala. Niinpä minäkin loikin tänään pyörän kanssa ensin läpi parkkipaikan, sitten talutin sitä katukiveyksellä tietyömaan puolella ja lopulta pomputtelin alas portaita pitkin.

*: Käytän tässä ensimmäisen ja mahdollisesti ainoan kerran elämässäni sanaa ihmiset tarkoittamaan koko ihmiskuntaa, sen jokaikistä yksilöä.