Journalistin jutussa kehuttiin erästä Hemanuksen kirjan kirjastokappaletta tarkkaan luetuksi, koska se oli hiirenkorvilla ja täynnä alleviivauksia. Tässä chillailtuani viimeisen viikon tarkkaan luettujen tenttikirjojen kanssa olen jokseenkin eri mieltä.

Sillä onhan se saatana, että akateeminen ihminen ei tajua eroa oman ja yhteisen omaisuuden välillä. Että sitä käydään sen seitsemän sortin alleviivauskynän kanssa sivujen kimppuun kuin entinen Painonvartija kermaleivokseen. Keskimäärin näissä kirjoissa on ollut yksi lyijykynäalleviivaus, kaksi tai kolme erilaista mustekynäviivausta, yksi korostussin kanssa heilunut, yksi kappaleita sivusta viivaamalla merkinnyt sekä muutama touho, joka on ilmeisesti akuutin amnesian pelossa rustannut keskeisimmät ajatuksensa väliotsikon viereen.

Tästä seuraa kaksi reaktiota. Yksi: Kohtuuton syletys ja ylitsevuotava himo käydä alleviivaamassa edellisten lainaajien strategisia ruumiinosia jollain terävällä ja ruosteisella. Kaksi: Pirullinen mielihalu tehdä kirjaan vielä lisää alleviivauksia. Alla esimerkkikappale sellaisena kuin se löytyi Sodan taidosta.

14. Kun haukan syöksy murtaa saaliin selän, se johtuu ajoituksesta.

Tu Yu: Iske viholliseen yhtä nopeasti kuin haukka saaliiseensa. Se murtaa saaliin selän, koska se odottaa oikeaa hetkeä iskeäkseen. Sen isku on tarkoin määrätty.

Sitten parannusten kanssa:

14. Kun haukan syöksy murtaa saaliin selän, se johtuu ajoituksesta.

Tu Yu: Iske viholliseen yhtä nopeasti kuin haukka saaliiseensa. Se murtaa saaliin selän, koska se odottaa oikeaa hetkeä iskeäkseen. Sen isku on (!!!!) tarkoin määrätty.

Hihihihihihihihihi.