Jenkkiläisessä journalismikriitikissä tunnutaan vouhottavan vähän väliä objektiivisuuden perään. Today’s Papersissa on voivoteltu useammin kuin kerran siitä, että objektiivisuus tunnutaan ymmärrettävän tasamääräisyytenä. Kunhan vain puolustajat ja vastustajat saavat sitaatteina saman merkkimäärän juttuun, homma on hoidossa.

Uudessa Suomen Lehdistössä (9/04) tutkija Risto Kunelius haastattelee New York Timesin public editor Daniel Okrentia. Tämä julkisotoimittaja puhuu viisaita sanoja samasta asiasta. Otteita:

— Pitäisi muistaa, että objektiivisuuden alkuperäinen tarkoitus oli istuttaa journalismiin tieteellisen metodin hyveitä. Tieteessä todistusaineiston on tarkoitus aina johtaa johonkin johtopäätökseen, Okrent muistuttaa.

— Objektiivisuuden tavoittelun seurauksena on usein veretöntä, tavanomaista ja ennakoitavaa sitaattipeliä. Yksi totuus yhtäällä, toinen toisaalla ja yleisö jätetään pulaan niiden väliseen ratkaisemattomaan ristiriitaan.

— Tulee helposti ajateltua, että parasta vaan antaa kaikille tilaa ja ääntä ja antaa yleisön tehdä johtopäätöksensä. Se on kuitenkin yleisölle karhunpalvelus.

Toinen erittäin kiinnostava teema jutussa on se, miten lehden omat toimittajat ovat reagoineet tämän uudenlaisen lukija-asiamiehen toimiin.

— Toimittajat eivät ole tottuneet siihen, että heitä arvioidaan samalla tavalla, kuin he arvioivat muita.

Joidenkin mielestä tällainen toiminta on vastenmielistä. He uskovat, että lehden julkinen itsekritiikki heikentää toimitusta ja vaikeuttaa kriittisen, aggressiivisen journalismin tekemistä, Okrent tiivistää.

— Lehden pitäisi olla ylpeä siitä, että se myöntää erehdyksensä. Se on ainoa tie lisätä aitoa lukijoiden luottamusta. Journalismin tulisi myös lisätä oman työnsä läpinäkyvyyttä. Kun arvostelua tulee, pitäisi antaa ihmisten nähdä, miten lopputuloksiin on tultu ja jaksaa selittää, miksi.

Näin sanoo siis henkilö, joka saa palkkansa kritisoimaltaan lehdeltä. Järjestely ulkopuolelta palkatusta julkisotoimittajasta vaikuttaa ainakin minun lukemani perusteella juuri sellaiselta toiminnalta, jota jokaisen mediafirman pitäisi tehdä.

Loppuun vielä bonuksena vähän uuskieltä from PressThink:

We need to keep the press from being absorbed into The Media. This means keeping the word press, which is antiquated. But included under its modern umbrella should be all who do the serious work in journalism, regardless of the technology used.