Meinasin eilen tai toissapäivänä kirjoittaa, että minulla on nyt 700 DVD-levyä. Nyt se olisikin jo myöhäistä, sillä tällä hetkellä levyjä on 705. (Muistelin ensin, että niitä olisi 703, mutta sekin oli vanhaa tietoa.) Lisäksi maailman postilaitokset käpälöivät parhaillaan kymmenkuntaa minulle aikanaan saapuvaa levyä, ja muutamasta joulujulkaisusta on ennakkotilaukset sisässä.

Kaikkiaan tuohon levymäärään sisältyy vajaat 500 elokuvaa ja jokunen tv-sarja. Jos katsoisi kaikki nuo putkeen, pitäisi töllön edessä viettää melkein kaksi kuukautta. Tällä hetkellä paras suunnitelmani onkin se, että valmistun työttömäksi ja vietän puolisen vuotta katsoen elokuvia. Sen jälkeen voisi harkita jotain ei-vegetointia.

Perimmäisenä pointtina tässä oli se, että leffojen keräily on päässyt käsistä. Tuntuu, että mihinkään ei ole aikaa. Omituista se on siksi, että tänä syksynä minulla on ollut ainoastaan kaksi kielikurssia, yksi luentosarja ja graduseminaari opintopuolta rasittamassa. Töissä olen ollut kesän jälkeen yhteensä noin viikon verran, eikä freejuttujakaan ole tullut kovin paljon kynäiltyä. En harrasta yhtään mitään urheilullista tahi kulturellia, mutta silti minulla on koko ajan kiire. En ymmärrä.

Kun on monta rautaa tulessa, jää jokainen niistä takomatta. Gradu seisoo edelleen taustalueskeluvaiheessa, Jylkkäriin tulevat jutut ovat yhtä kirjoittamattomia kuin kaksi viikkoa sitten, huominen japanin koe tulee olemaan silkkaa itkua ja hampaidenkiristelyä. Jos nyt jotain positiivista tästä pitää etsiä, niin syksy on ollut vallan mukavaa aikaa, sellaisella syntisen syyllisellä tavalla mukavaa — ”pitäisi kai opiskella, mutta menenpä pelaamaan Puerto Ricoa”.

Miten tästä eteenpäin?