Tuli tässä mieleen, että voisiko elokuvaohjaajia — auteur-teorian sijasta — verrata vaikka kapellimestareihin? Toisin sanoen ei kiistettäisi käsikirjoittajan (=säveltäjä) tai näyttelijöiden (=muusikot) merkitystä.

Eittämättä on niin, että ohjaaja on — tai ainakin voi olla, vrt. ohjaaja Coppolan ja kuvaaja Willisin suhde Kummisedän kuvauksissa — tärkein taiteilija elokuvan kuvauksissa. Niinpä jotkut kriitikot ja osa ohjaajistakin jaksaa mainostaa, kuinka elokuvat ovat ensisijaisesti ohjaajien luomuksia. Sen sijaan harva kriitikko tai kapellimestari jättää säveltäjän mainitsematta konserttia arvioidessaan.

Okei, leffat muunnetaan käsikirjoituksesta filmille vain kerran, kun taas klasariralleja soitetaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Voi olla niin, että tämä toistettavuus muuttaa kirjoittajan ja soveltajan suhdetta niin perustavanlaatuisella tavalla, että näiden kahden tapahtuman 1:1-vertailu on mahdotonta.

Jos Hollywood-leffat ovat tähtinäyttelijöiden leikkikehä, jenkkitelkkarissa kirjoittajat ovat kuninkaita. (Tai oikeastaan tuottajat, mutta ensimmäinen kirjoittaja on yleensä siellä tuottajien joukossa, ks. esim. Larry David) Eroaako televisio-ohjelman tekeminen sitten elokuvan tekemisestä niin paljon, että toisessa taidemuodossa vastuu on yksin kirjoittajan ja toisessa yksin ohjaajan?