Äsken soi Eleanor Rigby, mutta nyt jotain muuta Revolverilta. Mietin että Rigbyn mainitseminen olisi hyvä tapa aloittaa tämä merkintä, mutta minulla ei ollut kelloa, joten piti kalastaa vepistä joku countdown-ohjelma, ja sinä aikana biisikin ehti jo vaihtua.

Ei tullut juurikaan tehtyä gradua tänään. Tai siis eilen. Ja kun sanon että ”ei juurikaan”, tarkoitan että ei ollenkaan. Mainittakoon, että lasagne oli hyvää ja että Ajax on melko kovassa iskussa kaudelle 2009.

Tästä kirjoittamisesta piti mainita, että uutta miulle oli ajatus freewritingistä a) niin että siinä on joku teema ja b) käyttökelpoisena raakatekstinä. Olin pitänyt sitä vain tapana avata ajatushanat, ja se oli suoraan sanoen vaikuttanut niin tyhjänpäiväiseltä, että ei ole ihmekään jos metodia ei ole tullut harjoiteltua.

Kun kysyin eilisessä merkinnässä palautetta luettavuudesta, tarkoitin juurikin kieliopillista tasoa. En periaatteessa korjaa näistä kuin ilmeiset kirjoitusvirheet, sanajärjestys jää sellaiseksi kuin minä se on aivosta pulpahtanut. Ja sisältöhän on oletusarvoisesti kiinnostavaa. Onhan se sentään minun blogissani.

Tällaista puoliraakaa tekstiä analysoimalla olisi varmaan helppo huomata ja todentaa omat maneerinsa. Epäilen -han ja -hän -päätteiden ylettömän käytön olevan eräs perisynneistäni. Lisäksi minulla on taipumus ketjuttaa lauseita lauseiden perään, yleensä vielä kaikki samalla santerin että-konjuktiolla. Epäeleganttia.

Kumma homma se, että Xboxin pelaaminen tuntikaupalla aiheuttaa ranteeseen kipua.

Itse asiassa nyt tilanne on vieläpä sellainen, että ramasee melkoisesti. Etten sanoisi jopa paljon. (Haukottelin, mutta ethän sinä sitä näe.)

Huomenna on kahden jou2000-ihmisen [Jyväkylän yliopiston journalistiopiskelijoiden vuosikurssi 2000] läksiäiset. Marja-Terttu ja Tuuli karkaavat suureen maailmaan. Eivät kumpikaan ole valmistumassa maisteriksi ihan vielä, mutta opinnot ovat loppusuoralla ja miesten perään pitää päästä suureen maailmaan. Niin ja työn. Voe mahotonta.

Ajasta on käytetty puolet.

Mitäs sitten mitäs sitten. Jylkkärin palkkatositelippulappunen saapui tänään, Keskarin vastaavaa ei ole vielä kuulunut eikä Ylen. Mutta Ylen lappu tuleekin viikon-pari palkanmaksun jälkeen. On se vaan jännä talo.

Jos minun pitäisi nimetä viisi hienoa asiaa, eikun puhunkin ensin jostain muusta. Tai kirjoitan. Nimittäin se eilinen YUP:n keikka oli vähän antikliimaksi. Soittivat täsmälleen samat biisit samassa järjestyksessä kuin viikko sitten harjoituskeikallaan. Muutaman ensimmäisten rallien aikana jaksoin vielä optimistisesti vähän hihkua, mutta äkkiä kuoli sekin meininki. Muilla näytti olevan hauskaa. Ja se ensimmäinen keikka oli varsin mainio, joten kokonaistulemasta ei kärsi valittaa.

Päätin, etten mene kesällä töihin Ilosaarirokkiin. (Asia tuli mieleen, kun huomasin olevani pukeutunut vuoden, öö, ilmeisesti kahden vuoden takaiseen rokkipaitaan.) Otan vähän rennommin ja hengailen pitkästä aikaa aidan toisella puolella. Ei sillä että verkkotoimitus olisi mikään hektisyyden pesäpaikka, mutta kuitenkin.

Provinssiin on hankittu liput ja majoitus jostain maatalosta. Saakelin kallis reissu tulee siitäkin, vaikkei rahaa kulu viinaan senttiäkään, kuten useimmilla. (Nyt huijasin ja lisäsin sanan tuonne aiemman lauseen väliin. Hyi että.)

En ole ihan varma, huijaisinko pasianssissa.

Serkkuni huijasi, Windowsin pasianssissa siis. Se käytti sitä ”nosta kolme ja käy ne undolla läpi yksi kerrallaan”-kikkaa. Tämän muistan lapsuudesta.

Saman serkun luona tuli pelattua toista tietokonepeliä ikinä, River Raidia. Ihan kauheahan se on, mutta se olikin 1980-lukua. Ihka ensimmäinen peli oli Pulteri-peli enon kuusnepalla. Serkun kone oli C128 ja siinä oli turbo.

[Tähän käytin kymmenen minuuttia, linkittäminen ja oikoluku poisluettuna.]