Luulin pitkään, että lähes kaikki pikkutytöt (sanotaan nyt vaikka että 4–14-vuotiaat) ovat hevoshulluja. Että he lukevat Hevoshullua ja Villivarsaa, järjestelevät My Little Ponynsä korrektisti hyllyille ja unelmoivat oman hevosen ostamisesta.

Luulin myös, että teini-ikä tappaa useimpien hevosharrasteen.

Nyt käsitän, että kaksikymppisinä nuo samat pikkutytöt voivat olla aivan yhtä pöhelöitä. Eräskin yksilö sanoi eilen laittavansa joka kuukausi hieman rahaa sivuun asuntoa varten, mutta olevansa melko varma siitä että niillä säästöillä ostetaan sitten hevonen.