Juttuina on sitten pari henkilöhaastattelua yliopistolta ja kaupungin kulttuurilaitoksista, vähän uutista opiskelijoiden raha-asioista, futisfanin mielenmaiseman luotausta ja pirun paljon mainoksia. (Pitää vaan vihjailla, etten vuoda skuuppeja kilpailijoille, heh heh.)
Tämän illan mittaan olen huomannut, että
- kuvankäsittely on kivaa
- en tajua siitä mitään ja
- cmykkaaminen tuhoaa aina kaiken
Kyseessä on 24-sivuinen kaupunkinumero, jonka painos on siis rapiat 50000, että paineita on kyllä. Perkeleesti.
Nyt tekisi mieleni karkkia, mutta mussutin niitä viimeksi tiistaina leffassa. Hmm.
Be the first to leave a comment. Don’t be shy.