Roskilde 2006 päättyi minun kannaltani musikaaliseen ylä- ja alamäkeen. Plussapuolelle päätyy Franz Ferdinand päälavalla. Keikka oli mahtavan energinen, pojilla näytti olevan hauskaa ja This Fire venyi kolmen rumpalin (!) paukuttelusession myötä massiiviseksi lopetukseksi. Kieltämättä jotain hassua on siinä, että Take Me Out kuultiin jo keskellä settiä, mutta kai ne tiesivät mitä tekevät.

Ero samalla lavalla aiemmin esiintyneeseen Strokesiin oli valtava. Siinä missä New Yorkin äijät mököttivät ja paukuttivat yksitoikkoista rokkiaan kuin hengityskoneessa, FF poukkoili ympäri lavaa, virnuili ja huudatti yleisöä. Minusta rokin soittamisen pitää olla hauskaa, tai ainakin sen pitää näyttää siltä yleisölle. Okei, Toolin soittajien pitää by default mököttää ja olla hyvin huolissaan kaiken maailman vakavista jutuista, mutta kepeämmille akteille moinen myrtsiys ei sovi.

Miinusta tässä viimeisessä päivässä on se, että Franzin jälkeen ohjelmassa ollut Goldfrapp olikin perunut aivan viime tingassa sairastapauksen vuoksi. Bändi olisi esiintynyt tunnelmallisen pienellä (höhö) Metropol-lavalla, joka olisi joko a) luonut mahtavan, ”olin siellä kun te ette vielä tienneet mitään” -tunnelman tai b) ollut aivan liian pieni. Valitettavasti vain homma jäi nyt pelkäksi spekulaatioksi. Harmi: ’Frapp ja Franz olivat etukäteen ne yhtyeet, joiden takia jaksoin raahautua vielä sunnuntainakin festivaalialueelle.

Vanhuus ei nimittäin tule yksin. Neljä päivää haahuilua valtavalla alueella on paitsi puristanut minusta mehut, myös peitellyt viisimilliseen törkykerrokseen ja tuhonnut selkäni. Jaksan seisoa tuskin varttitunnin kerrallaan, ennen kuin selkää alkaa särkeä. Varsinkin tänään olisin halunnut vain istuskella koko ajan. Lisäksi rillit ovat suttaantuneet läpinäkymättömiksi, nenästä tulee mustaa juttua ja silmät vuotavat jatkuvasti.

Teknisesti ottaen festivaali ei tietenkään ole vielä ohi. Kaiser Chiefs soittaa parhaillaan (jahas, siellä soikin jo I Predict A Riot, eli ei maksane enää vaivaa) ja päälavalle nousee sen jälkeen Roger Waters, joka kuulemma esittää Dark Side of the Moonin quadrofonisezzzz…

Loppuun läjä irtohuomioita koko viikonlopun ajalta.

• Nörttihauskaa: Kännykän saa näyttämään, missä GSM-verkon solussa se milloinkin vaeltaa. Suomessa ominaisuus ei ole käytössä kovinkaan monessa paikassa (olen huomannut sen vain Kuopiossa ja Turun satamassa), mutta Tanskassa tunnisteet ovat kaikkialla. Festarialueella näytössä lukee useimmiten jotain tyyliin ”ROSK. 6G”, mutta yhden kerran siinä vilahti

  GOD FESTIV
  AL

• ObPython: Mahtavaa makua osoitti nimeämisellään The Crunchy Frog Label
• Hauska hetki: Death Cab For Cutien Ben Gibbard huutamassa Turn those fucking strobes off! kesken biisin
• Varuste: Seuraavalle kerralle pitää valmistaa t-paita, jossa lukee jag er ikke dansk, jotta ihmiset käyttäisivät englantia
• Nostalgia: Oluttuopeilla on kruunun pantti. Kaikkialla kirmaavat pullopojat ja -tytöt tuovat elävästi mieleen lapsuuden juhannukset mummolassa, kun keräilin humalaisten sinne tänne kylvämiä pulloja pusikoista
• Puutos: Jos jotain on suomalaisilla festareilla hoidettu paremmin, se on veden saatavuus. Vesipisteitä ei juurikaan ole, tosin vettä on myynnissä monessa paikassa. Silti minusta ilmainen vesi on varsin tärkeä perusvaruste festivaaleilla. Sillä vältetään pyörtymiset ja putsataan paskaiset rillit
• Fiilikset: Toolin keikan jälkeen näin naisen, joka kumarsi polvillaan lavan suuntaan kuin Mekkaan konsanaan
• Kätevä keksintö: Tuoppeja kanniskellaan ympäriinsä pahvista tehdystä kaljakahvassa, joka on erinomaisen kätevän näköinen keksintö. Jonkun kannattaisi varastaa idea

Vaikka en vielä ole kotimaan kamaralla, uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että kyseessä oli mainio reissu. Tänne pitää tulla toistekin.