Olen käyttänyt tietokoneita kohta 20 vuotta ja tehnyt niiden ääressä joitakin järkeviäkin asioita. Melkoisesti aikaa on kuitenkin kulunut myös näytöllä vilistävien natsi-Saksan sotilaiden lahtaamiseen.
Perkele, Esa! Ei sitä pitänyt myöntää.
A Heartbreaking ∞ of Staggering Genius
5 Comments
Hih.
Mutta asiasta kolmanteen: Kahdeksan levyn versio the Complete New Yorkerista sulta taisi jo löytyä, mutta katsos tätä?
Mainosspämmi tuli tännekin asti, jep. Enemmän kiinnostaisi ostaa päivityslevy, jolla saisi viimeisimmän vuosikerran 20 dollarin hintaan. Tai no, tuo on jenkkihinta, joten tänne maksanee tuplat. Silti puolet halvempi kuin paperilehden vuoden tilaus.
New Yorker -kokoelma on muuten petollinen väline. Olen kopioinut noin 20 vuoden lehdet läppärin kovalevylle, ja jos niitä alkaa selailla vaikkapa junamatkan mittaan, ei taatusti saa yhtään mitään muuta tehtyä. ”Jaa, olisikohan tuosta aiheesta toinenkin juttu”, ”Tämäpä on hyvä kirjoittaja, onkohan sillä jotain muutakin täällä”, ”Ai niin, enpä ole katsonut, onko täällä mitään aiheesta X”… suo on loputon.
Kolumnipalautteen genressä lasken tämän luokkaan ”äärimmäisen rakentava”. Työsähköpostiin tippuneet pari kirjelmää kun olivat jälleen muotoa ”vittuakos joku kusiaivo siellä taas kirjoitteleehä? mitään ei osata ja nykynuoriso kyllä kyllä on perkele ja kusta on päässä juu kyllä minä tiedän ja ja saatana kun tämmöistä pitää olla vaikkei tämmöstä sais olla”.
Heille sanomme:
iddqd
idkfa
idspispopd
Joo, diggasin kolumnia.
Toisinaan joutuu sanomaan vähän myös:
idclip