Koulut mittaavat aika paljon kielellisiä ja loogis-matemaattisia kykyjä, mutta esimerkiksi sosiaalinen ja spirituaalinen lahjakkuus saattavat olla aivan yhtä tärkeää.
En edes jaksa vääntää tästä puujalkavitsiä (uskonnonopetus, enkelit, arvosana kymppi), koska en ymmärrä koko juttua.
4 Comments
Mutta sosiaalista lahjakkuutta soisin kyllä monille. Siinä mielessä Tirrillä on pointtia.
Miehän olen hyvä esimerkki sosiaalisesti älyttömästä tyypistä, että ei siinä mitään. Ja toki on muitakin fiksuuksia kuin kuvienpyörittelyfiksuus, vaikkakin kaikkien taustalla oletettavasti vaikuttaa G-tekijä (”The g factor is the highest-order common factor that can be extracted in a hierarchical factor analysis from a large battery of diverse tests of various cognitive abilities. It is the most important psychometric construct in the study of individual differences in human cognitive abilities. Since its discovery by Spearman in 1904, the g factor has become so firmly established as a major psychological construct in terms of psychometric and factor analytic criteria that further research along these lines is very unlikely either to disconfirm the construct validity of g or to add anything essentially new to our understanding of it.”).
Mutta mikä helvittu on tämä spirituaalinen äly, jonka joku Muhonen määrittelee näin: ”Henkinen älykkyys on kykyä ymmärtää itseä, elämää ja siihen liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia sekä niiden riippuvuuksia syvemmin. Se on kykyä liittää ajatteluun henkisen rakkauden ulottuvuus niin, että toiminta edistää yhteisöllisyyttä ja tietoisuuden evoluutiota kaikilla elämän tasoilla.”
Sounds like mumbo jumbo to me, frankly.
En tiennytkään että kyky uskoa New Age-hömppään on älykkyydestä kiinni!
Luultavasti en ole spirituaalisesti kovinkaan älykäs, mutta sen tajuan että tämä älykkyyden määrittelyn levittäminen joka alueelle alkaa mennä naurettavaksi. Itse julistaudun jääkaappiälykkääksi!
Jääkaappiälykkyys on kykyä havainnoida jääkaapin sisältöä, analysoida ruoka-aineiden potentiaalia ruoanvalmistuksessa, sekä kykyä tunnistaa pilaantuneet jämät. Se on kykyä liittää ajatteluun ravinnnonhankinta niin, ettei koskaan jää ilman ketsuppia.
Hohhoi.
Hieno nimi blogillasi.
Perhana. Miulta jääkaappiälykkyys selvästi puuttuu, koska kylmäkoneemme hohkaa mätää. Sen sijaan tunnen kyllä ihmisiä, joiden JÄÄO on niin korkea, että he osaavat taianomaisesti ennakoida jääkaapin tulevat tapahtumat (”ruoka ei pilaannu vielä huomenna”).
Pitääkin ottaa Natureen yhteyttä.