On kulunut viisitoista kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran tulostin valmiita sivuja.
Tässä välissä Jyväskylän Ylioppilaslehteä on ilmestynyt 23 numeroa, jotka ovat sisältäneet 288 sivua. Mikäli minulla on joskus todella tylsää, voisin vielä laskea, montako juttua ja merkkiä se tarkoittaa.
Joka tapauksessa urakka on ollut kohtalainen. Yksi tabloidsivu vastaa pinta-alaltaan neljää keskiverron kovakantisen kirjan sivua. Täten voisi laskea, että olen ollut kätilöimässä 1152-sivuisen kirjan syntymää. Onhan siinä kai sanottu sana jos toinenkin.
Viimeiseen Jylkkäriin kirjoitin JYYn ensi vuoden budjetista, Reilu kahvi-Utz Kapeh -sekaannuksesta Ilokivessä, goatsesta ja Tuomas Nevanlinnan Nurin oikein -kirjasta. Toiseksi viimeiseltä sivulta löytyy vielä (kuvallinen) kolumni, jossa yritin välttää tavanomaiset ”moi ja kiitti” -latteudet haukkumalla lehteä ja itseäni mahdollisuuksien mukaan.
Viimeisenä työyönä kuuntelimme Backstreet Boysia, 22-Pistepirkkoa, Beastie Boysia ja – tietenkin – Ristoa. En antanut muiden juurikaan vaikuttaa musiikkivalintoihin. Hihittelimme säkkituoleille ja Tarton poliisin tiedottajalle.
Huomenna perjantaina järjestetään lehden pikkujoulut, jotka ovat samalla minun läksiäiseni ja seuraavan toimittajan, Mikko Mattlarin, tuliaiset. Työsopimusta on jäljellä joulukuun loppuun, mutta ylityövapaat alkavat perjantaina 8. joulukuuta. Sen jälkeen pitäisi kai keksiä, mitä aikoo elämällään tehdä.
Täytän puolentoista viikon päästä 27 vuotta. Olen onnellinen, koska elämässäni asiat ovat hyvällä mallilla.
Tiedät kyllä, että puhun sinusta.
7 Comments
Ohoh perhana siehän ootkin ihan ipana vielä. Höh. Jotenkin luulin sua vanhemmaks. Tosin taidan luulla kaikkia vanhemmaksi. Ainakin kuin itseäni.
Vai on Mikko manttelinperijä? Hyvä valinta.
Mutta onnea matkaan sinulle 🙂
Jos kohtalotoveri kiinnostaa, Martti Haavio alias P.Mustapää kirjoitteli muistelmissaan ”Nuoruusvuodet” aika paljon Ylioppilaslehden tekemisestä 1920-luvulla. Haavio oli useampaan otteeseen sen aika pienessä toimituksessa, jonkin aikaa päätoimittajanakin.
Mikko, olen vain niin kypsän oloinen.
Erkka, kiitos.
Jussi, vinkki kuulostaa hyvältä, mutta saattaa olla, että tahdon kokeilla ylioppilaslehdetöntä elämää ensin hetkisen verran.
Mainittakoon vielä, että totta kai yhdessä sivussa oli häikkää, joten raahauduimme unenpöpperössä takaisin toimitukseen muutamaa tuntia myöhemmin. Mr Murphy, I presume?
Jee, selvästi kirjoitat aivan minun sydämeeni.
La vie sourit a ceux qui lui sourient! maman
Maman, c’est bien possible.