olin kalevan sivuilla muuten vaan, kun huomasin uutisen
minun mummolani on palanut maan tasalle
hävinnyt
kokonaan
ja sain tietää asiasta sattuman kautta
ennen kuin äiti ehti edes soittaa
mahaan koskee
Mastodon
olin kalevan sivuilla muuten vaan, kun huomasin uutisen
minun mummolani on palanut maan tasalle
hävinnyt
kokonaan
ja sain tietää asiasta sattuman kautta
ennen kuin äiti ehti edes soittaa
mahaan koskee
11 Comments
Ikävää, osanottoni. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.
Osanottoni. 🙁
Höh.
Kuulin äsken, että iltsikan toimittaja oli kysynyt veli-lanko-eno-Tapsalta suoraan, että ”Mikähän olisi raflaava otsikko”?
Pidättelen ärräpäitä. Toisaalta melkein naurattaa, kun en ole ainakaan kolmeen kymmeneen vuoteen ostanut yhtään iltalehteä. Äänestän edelleen iloisin mielin lompakollani moista toimitustyyliä vastaan. Missähän noiden äijien etiikka oikein seilaa? Ainut keksimäni syy kirjoittaa koko kokosta olisi saada mahdollisimman monelle Herranniemen palveluja ensi kesäksi jo sopineelle asiakkaalle tieto siitä, että ”kantsis varmaan soittaa, saattaapi olla säädön paikka”. Varauskirja näes jäi keittiön pöydälle. Tuomas sentään nappasi tietokoneen kainaloonsa ulos rykästessään. Oli kuin Obelixin jäljiltä: Tuomaan kengät jäivät kuulemma siinä hötäkässä lähdöstä, ukko ravasi sukkasillan, lujaa ja pitkälle. Tänään YLEn alueradio teki tosi hyvää juttua siitä miten jatketaan. Ei sanaakaan pessimismiä tai sensaatiohakuisuutta. Jututettiin Puuseppää ja kyläpäällikkö-Taskista ihan ajan kanssa. Ottakaas jätkät mallia julkisen sanan hyödyllisestä toimimisesta. Vuonislahti se vaan on semmonen kylä, että sieltä lähtee vaikka välillä vahän jäätääkin. Paloletkuja.
Viimeistään Vapun jälkeen lienee talkootyömaata tarjolla. Mie paistan muurikkalettuja ilataisin. Annan muillekin. Hillosta nuukailen.
Miten tallaisestakin, lapikotaisin harmillisesta jutusta voi jaksaa repia sensaatiota? Ei tuossa linkin uutisessakaan olisi tarvinnut kertoa etta rakennus paloi ’komeasti’.
Niinpä. Mie lähetin STT:lle sähköpostia, jossa siedettävän kohteliaaseen sävyyn huomautin sanavalinnasta.
En oikeastaan edes odota vastausta.
Tositosi ikävä juttu, aamuteet meni väärään kurkkuun silloin aamulla kun luin uutisia tekstiteeveeltä. Hieno paikka, miekin olen pahoillani.
hmmh…. tuli yhtäkkiä mieleen muistellesssa sinun sivut kun mietin miten kauniisti kirjoitit mummostamme taannoin.
Monia unettomia öitä on ollut ja suurta surua, mutta pikkuhiljaa toivumme tästä, kuitenkin meille se oli myöskin koti.
Niin tosiaan mielestäni ”mummola” ei palanut… vain se tärkein osa siitä. Herranniemi säilyy ja isovanhempiemme perinteitä jatketaan.
Muistot säilyy jne…
Löytyi myös raunioilta tänään osittain palaneita Sulopuiston perheen kuviakin jotka liittyvät Herranniemeen.
Tuomas, mie en voi kuvitella, miltä teistä siellä tuntuu. Kodin palaminen on ajatuksena kauhea. Onneksi kaikki ei mennyt. Miun ensimmäinen ajatus kuitenkin oli, että ”mummola on palanut”.
Yrittäkää jaksaa.
Kurjaa, otan osaa.
Asiaa sivuten… Lieksan Vuonislahdesta tulee mieleen yksi Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen mukaan nimetty veljessarja, joka asui siellä joskus 80-luvun lopulla. Et satu tuntemaan ketään heistä?
Hömm, ei soittele kelloja. Mutta jos kysyn asiasta äiteeltä, niin eiköhän ala tyypit löytyä.