Vau, Ellen DeGeneres pystyy puhumaan enemmän kuin Martin Scorsese. Se on aikamoinen saavutus.

* * *

Departedin mainospätkästä tulee mieleen, että se oli aika mainio elokuva, jonka ainoa ongelma oli siinä, että se oli tehty jo aiemmin. Cape Fearin kohdalla remake-logiikan tajuaa, mutta eikö aikuinen mies löydä koko maailmasta alkuperäiskäsistä, jonka haluaisi tehdä?

* * *

Parhaan biisin ehdokkaat kuulostavat saatanan tylsiltä. Ei, en ole nähnyt Carsia enkä Inconvenient Truthia, ja näiden esitysten perusteella en tahdo kuulla ainakaan niitä kohtia, joissa nuo biisit esitetään.

Al Gore ja Leo DiCaprio kehuvat toisiaan ja gaalaa hiilineutraileiksi, mutta kavereiden olemus henkii niin paljon, kröhöm, tuubaa, ettei se voi ainakaan hidastaa ilmastonmuutosta.

Al Gore oli ainakin toinen, joka viittasi Oscarin miljardiin katsojaan – mikä ei pidä paikkaansa. Lisäksi todettakoon, että presidenttiehdokkuusvitsi ei ollut hauska.

* * *

Cameron Diazista tulee mieleen, että Oscar-gaalaan ei näemmä pääse sisälle, jos ei ole yliluonnollisen nätti nainen.

Ha, parhaan animaation ehdokkaat oli liimattu livelähetyksen päälle. Näppärä temppu.

Palkinnon voitti Happy Feet, vaikka minä veikkasin Carsia. Niin suuri oli luottamukseni Pixarin magiaan, että arvasin voittajaksi leffaa, jota en ollut edes nähnyt. Tämä liittyy tietenkin siihen, että Oscareilla ei välttämättä ole mitään tekemistä parhauden kanssa.

* * *

Ainakin Akatemialla on ollut varaa maksaa oikean Mission Impossible -tunnarin rojaltit. Yleensähän se tupataan tällaisissa tilaisuuksissa korvaamaan jollain etäisesti samankuuloisella perkussio- ja bassojytkeellä.

Miksi Tom Hanks kertoi AA-vitsin?

Boratin käsikirjoituksen olemuksesta on väännetty muualla.

Sovitetun käsiksen voitti William Monahan The Departedista, kuten arvelinkin. Miehellä oli häpyä kiittää alkuperäisen kirjoittajia, mikä oli kilttiä.