Minusta Englantilainen potilas oli elokuvallinen vastine elohopean juomiselle, mutta Cold Mountain taas varsin koskettava pätkä. Breaking & Entering on hyvin näytelty ja ohjattu elokuva, jossa myös Lontoo saa ansaitsemansa roolin. Tällä tarkoitan sitä, että elokuvan tapahtumat tuntuvat liittyvän kaupunkiin orgaanisesti, vaikka eittämättä tarinan voisi siirtää mihin tahansa muuhunkin suurkaupunkiin. B & E:n epäuskottavin pointti oli Willin ja Amiran suhde, joka starttasi aivan liian nopeasti. I didn’t buy it, kuten anglismilainen sanoisi. En ole myöskään ihan varma siitä, oliko leffan lopetus liian siisti.

Night at The Museum on niitä elokuvia, joista on hankala sanoa mitään fiksua. Se on pöhkö, mutta aika viattomalla tavalla pöhkö. Isien ja lapsien välinen yhteydenpito on tärkeää, check. Dinosaurukset on siistejä, check. Kaatuiluhuumoria, check.