Das Leben Der Anderen kieltämättä on melkoinen saippuaooppera, mutta onpahan vain löydetty prameat puitteet saippuaoopperalle. Me katottiin elokuva vähän ennen Berliinin-matkaa, jossa keskustelut isäntämme kanssa ja Stasilandin lukeminen vahvistivat sen, että elokuvan esittämät keinot eivät olleet liioittelua. Leben ei mielestäni ole yhtä hieno elokuva kuin Pan’s Labyrinth, mutta voin ymmärtää, että AMPAS:in jäseniin tyylitelty realismi upposi tyyliteltyä fantasiaa paremmin. Ihan perusteltua on kysyä, olisiko Leben ollut parempi elokuva, jos päähenkilö ei olisi niin tylsän yksiulotteinen hyvis.

Smokin’ Aces sucks ass on so many levels.

Tampereen Night Visionsissa nähty The Abandoned oli maineensa mukainen, eli jännä kummitustarina. En osaa sanoa elokuvasta mitään sen kummempaa, hirmusti pelotti ja sydän jyskäsi.

Koska The Fountain jäi vaille teatterilevitystä Suomessa ja jenkkikritiikit olivat aika laimeita, menin teatteriin (jälleen Night Visions) epäilevin mielin. Vaan turhaanpa huolin. Aronofskyn poika oli koostanut oikein maittavan filmisopan, josta vieläpä puuttuivat edellisissä kokoillan leffoissa maneerin asteelle kasvaneet hypernopeasti leikatut kohtaukset. Kolmessa aikatasossa liikkuva tarina saattaa pohjimmiltaan olla ihan kauheaa tuubaa, mutta koko homma oli kerrottu sen verran epämääräisesti, etten ole yhden katsomiskerran jälkeen varma asiasta. Näyttelijät ovat ookoo, a/v-puoli on tietenkin hervottoman hienossa kunnossa. Enää en epäröi: DVD menee ostoslistalle.