Joten kun aukaisin kantolaatikon oven Kokkolassa, elukka katosi sen siliän tien. Se livahti seinässä olevasta reijästä ensin naapurin puolelle, jossa vastaan tuli lempeäluontoinen labradorinnoutaja, jolloin Tiuku vetäisi maihin. Kirjaimellisesti. Se nimittäin meni lattian alle piiloon.
Ensimmäisenä iltana kissa vastaili vielä huutoihin, mutta toisena päivänä oli ihan hiljaista. Kun Outi pääsi töistä kotiin, oli eläin ollut kadoksissa jo yli vuorokauden. Naapuri sanoi, ettei mitään ollut näkynyt tai kuulunut, joten me aloimme kierrellä taloa ja kurkkia perustusten alle. Veimme lähikauppaan ilmoituksen, ja samalla reissulla ostimme vielä läheisestä marketista fikkarin.
Kun otsalampun kanssa mentiin sitten vielä kerran kurkkimaan lattialautojen alle, odotti siellä perimmäisessä nurkassa tämä näky. Tunnin verran sitä saatiin maanitella ja kepillä tökkiä, kunnes lopulta onnistuin kalastamaan sen valjaat kiinni rikkaharjan varressa olevalla koukulla (!) ja lopulta kissan kokonaan pois.
Oli se vähän järkyttyneen oloinen, ei jutellut mitään ja meni sohvan taakse nukkumaan. Onnellinen loppu saatiin kuitenkin.
7 Comments
Uijjui, kissaparka! Onneksi löytyi.
Voisikohan jossain totanoin haastaa rautatiet rosikseen ja vaatia korvauksia mielenhäiriön tuottamisesta kissalle?
Hui ku inho juttu. Mut onneks löytyi ja saitte ongittua maailmaan takas! Nyt kissalle lelliä ja kaikkea hyvää kovasti, niin sen mielenterveys palautuu.
Kissa jäi Kokkolaan, koska järkeilimme, että sitä ei parane nyt reissuuttaa ympäri maata yhtään enempää kuin on pakko. Kuulemma majailee siellä soffan takana, mutta välillä käyskentelee ihan normaalisti ympäriinsä.
Onneksi löytyi! Meidän yksi kissa saatiin hivenen vastaavassa tilanteessa houkuteltua luokse muikkujen avulla. Ei kyennyt vastustamaan tuttua lempparimuonaa.
No kappas, se taisi sitten kuitenkin olla Sulopuiston Olli jota YLEX-teltassa Ilosaaressa huudeltiin mun nenän edessä. En ihan varma ollut siinä hetkellä ni en tönässy ja morjestanut. Menikö festarit hyvin?
Niin kun jos Joensuusta olit menossa jonnekin ni Sherlokki Sisälläni heräsi heti.
Se on tyystin mahdollista, sillä kyllähän mie teltankin puolella luuhasin. Festivaalissa ei valittamista, meni oikein maittavasti. Mitä nyt olisi lauantaina saanut sataa, kun minulla oli kumpparit ja villasukat.
Kissaa ei saa kadottaa! Ja sille on annettava namia!