Boxofficemojolla on maakohtaiset tilastot, joista näkee, kuinka paljon milläkin viikolla teattereiden lippuluukuilla on tahkottu rahaa. Suomen tapauksessa euromääriä kiinnostavampia ovat oikeastaan tiedot siitä, kuinka monessa teatterissa kukin leffa pyörii. Siitä näkee nimittäin nopeasti, että on olemassa kahdenlaista levitysstrategiaa: tosi paljon tai tosi vähän.

Vuoden megaelokuvista Potteria näytetään 70 kankaalla ja Die Hardia sekä Transformersia yli 40:llä. Vähän pidempään liikenteissä olleista elokuvista sekä Piraatteja että Ocean’sia pyöritetään yli 20:lla kankaalla, mutta sen jälkeen humpsahtaa. Monesta elokuvasta on liikkeellä yhdestä neljään kopiota, mikä tarkoittanee käytännössä, että ne voi käydä katsomassa Helsingissä, Turussa tai Tampereella.

Muu Suomi voikin sitten odotella viikkoa tai kuukausia, että leffan raapiutunut kopio ehtii periferiaan asti.