Keskusteluissa ja päätöksenteossa ei ole mielestäni otettu huomioon erästä olennaista ja selkeää eroa klassisen ja viihdemusiikin välillä. Klassisen musiikin taitajasta, kuten oopperalaulajasta, saadaan tarvittaessa parissa viikossa uskottava bändisoittaja tai hevisolisti. Päinvastoin asia ei onnistu. Näin siksi, että klassisen musiikin taitojen saavuttaminen on paljon vaativampaa kuin viihdemuusikon valmiuksien omaksuminen.
Kenties taitojen määritelmistä voidaan keskustella, mutta eittämättä kolmen soinnun ränkkääminen on helpompaa kuin Finlandian vislaaminen. Varsinainen clou tulee kuitenkin jutun päätöskappaleessa.
Jos sen sijaan mennään yli siitä, mistä aita on matalin, murtuu pohja vähitellen viihteeltäkin. Ja se vasta olisi sääli. Minäkin nimittäin kuuntelen mielelläni myös disko- ja rockmusiikkia.
Suonette anteeksi, lähden tästä kuuntelemaan diskomusiikkia.
Be the first to leave a comment. Don’t be shy.