The news agenda of the three user-sites that week was markedly different from that of the mainstream press. Many of the stories users selected did not appear anywhere among the top stories in the mainstream media coverage studied. And there was often little in the way of follow-up. Most stories on the user-news sites appeared only once, never to be repeated again in the week we studied.
Taustalla vaikuttaa varsin painava kysymys: ovatko ihmiset niin pirun tyhmiä, etteivät he tajua lukea oikeita uutisia?
Useimmiten muotoilu on vähän nätimpi, mutta tuohan se premissi on. Jos tyhmät massat päästetään valikoimaan uutisia, hukumme pian kaikki tarinoihin pörröisistä eläimistä, n’est-ce pas? Sivusin aihetta keväällä, kun Juha Seppälä intoutui vouhkaamaan internetin rapauttavasta vaikutuksesta. (Tällä kertaa ei sentään ole päädytty siihen tulokseen, että yhteisöllisyys rapautuu, kun jokainen lukee internetistä mitä huvittaa. Niitäkin puheenvuoroja on nimittäin kuultu useammin kuin kerran.)
Ajatus ei edes ole erityisen uusi. Journalismin viihteellistyminen ja keveneminen ovat olleet suosittuja aiheita sekä akatemian puolella että korkeamielisten kolumnistien puheessa jo vuosikymmeniä. Sanoisin valituksen aiheesta alkaneen viimeistään television myötä 1960–1970-luvuilla, mutta luultavasti vanhempiakin esimerkkejä löytyy.
En usko, että ongelma olisi Diggin synnyttämä, vaan ristiriita on ollut olemassa jo pitkään. Ehkä ongelma tiivistyy siihen, että journalismi legitimoi itsensä kirjoittamalla tärkeistä asioista, mutta yhä enemmän myy itsensä kirjoittamalla runkkaavista piereskelijöistä. Lähes jokaisella joukkoviestimellä on Januksen kasvot, mistä Suomessa paras esimerkki ovat varmaan iltapäivälehdet: niiden politiikan uutisointi on parhaimmillaan todella kovaa, mutta vastapainona ovat sitten ne peräsivujen töhnät.
Ratkaisu? Öö, ei minulla ole tarjota ratkaisua. Tämä on pirullisen hankala juttu, nimittäin. Jätän yksinkertaistavien loppupäätelmien tekemisen ihan maksetuille kolumnisteille. Pitäähän niillekin riittää töitä.
6 Comments
Pirkka käsitteli kanssa tuota. Ei minulla oikeasti ole mitään sanottavaa tähän, kunhan pistin linkin.
Cheers, heitin trackbackilla.
Kärpäsparvena uutisten perässä
Mikä erottaa medioiden ja verkon aktiivikäyttäjien yhdessä laatimat uutisagendat toisistaan? Ainakin laajuus, aikajänne ja käytettävät uutislähteet, käy ilmi Project for Excellence in Journalism -tutkimuslaitoksen uudesta tutkimuksesta (via B…
”Taustalla vaikuttaa varsin painava kysymys: ovatko ihmiset niin pirun tyhmiä, etteivät he tajua lukea oikeita uutisia?”
Emmeköhän me ensisijaisesti kaipaa hyviä tarinoita, uutisia tai muita. Valitettavasti monet uutiset eivät kerro mitään tarinaa ja niissä ei ole tarttumispintaa.
Siksi on helpompi tarttua muihin sisältöihin, jotka tarjoavat oikeasti puheenaiheita. Aivan sama, onko juttu totta vai ei.
Minä itse haluaisin ajatella, että ihmiset kyllä haluavat lukea myös oikeita uutisia. Ehkä ”oikeiden uutisten” tekijöiden tulisi vain oppia paremmiksi ja inhimillisemmiksi tarinankertojiksi?
Ma kokeilin tavoitella hieman sarkastista sävyä sanavalinnoillani. Meinasin vaan, että tilanne ei tosiaan ole uusi, enintään nämä käyttäjävetoiset saitit tuovat sitä esille eri tavalla kuin aiemmin.
Jos pessimistejä kuuntelee, yhteiskunnan olisi pitänyt romahtaa viimeistään silloin, kun sanomalehtiin alettiin painaa kuvia.
Hö. Diggin (tai minkä tahansa käyttäjät valitsevat -palvelun) käyttäjäjoukko on tietysti ihan eriä kuin minkä tahansa MSM-instituution seuraajajoukko. Aloitetaan vaikka energiajuomien kulutuksesta.
Ja kyllähän iso media oppii. Etusivun valintoja, otsikoiden järjestystä RSS-feedissä yms. jne. mukautetaan nykyään herkästi, kun uutinen osoittaa piikittämisen merkkejä. Myyvät tuotteet pannaan framille.