Olen aika lähellä sellaista tyyppiä, joka tuottaa teille harmaita hiuksia: en osta uutuuslevyjä täydellä hinnalla, vaan voin odottaa hyvänkin tovin ja etsin usein halvinta hintaa netistä. Käytän rahaani elokuviin ja muuhun törkyyn, joten en enää osta yhtä paljon levyjä kuin nuorempana. Lisäksi minusta tuntuu, että albumit ovat nykyään tylsempiä kuin aiemmin.
Joten olin kovin riemastunut, kun Suuri Levytetyn Musiikin Alennusmyynti alkoi jälleen. Tutkailin mainoslehtistä ja -sivustoa hyvän tovin. Löysin 11 albumia, jotka merkkasin muistilistaani ”voisi ostaa” -hengessä. Huomasin kyllä, että Kaikkia tuotteita ei ole saatavissa yhdestä kaupasta, sillä valikoima vaihtelee myymäläkohtaisesti
ja tiesinhän minä sen viime vuodelta.
Silti minua nyt vähän vituttaa. Olen käynyt kahdessa kaupassa, kahlannut sotkuisia levylaareja varttikaupalla ja mitä on jäänyt käteen? Yksi (1) cd.
En voi välttyä ajatukselta, että tämä on ns. paskaa mainontaa. Että ensin innostetaan asiakas, saadaan se raahattua kauppaankin ja sen jälkeen kaadetaan käteen höyryävää tyhjyyttä.
Olisko fiksumpi systeemi paikallaan jo ensi vuonna?
9 Comments
[…] hoidetusta kampanjasta. Tänäkään vuonna ei mene ihan parhaalla mahdollisella tavalla, eli Olli S on ärsyyntynyt, koska mainostettu levyale toimii heikosti: “Löysin 11 albumia, jotka merkkasin […]
Minä taas löysin useampiakin itseäni kiinnostaneita plättyjä (en tosin kaikkia, kiitos vaan Levyale), mutta käteen jäi lopulta vain 1, koska hintapolitiikka ei miellyttänyt (enkä voinut sitä etukäteen netistä tarkastaa, koska eihän siellä mitään hintoja ole, kiitos vaan).
Voip olla, että olen saita ja ahne, mutta alennus 11,95->7,99 ei vastaa käsitystäni alkuvuoden suuralen lukemista. Olihan siellä toki joitain täysihintaisista kasiin alennettuja joo mukana, mutta aivan liikaa suht näennäistä pudotusta. Semminkin kun Anttilan sedällä on pitkin vuottakin noita ”2cd 15e” tai ”3cd 20e” -kamppiksia.
Alen valikoimaa sinänsä pidin selvästi viimevuotista parempana.
Sitä en ymmärrä että millä ilveellä tuollainen sumppiutuminen ei ole kartelli? Ja mainonnasta sen verran että eikö niiden hintojen nimenomaan pitäisi olla ihan kaikkien mainostettavien tuotteiden kohtalta mainoksessa yksiselitteisiä.
”En voi välttyä ajatukselta, että tämä on ns. paskaa mainontaa. Että ensin innostetaan asiakas, saadaan se raahattua kauppaankin ja sen jälkeen kaadetaan käteen höyryävää tyhjyyttä.”
Itse asiassahan tämä on paskaa markkinointia, jos kerran kuluttajana jäit noihin fiiliksiin. Mainontahan toimi varsin hyvin, koska sentään raahauduit kaupunkiin saakka levyjä hakemaan.
Totta – meni taas amatöörille mainonta ja markkinointi sekaisin.
Kävin muuten aamupäivällä kolmannessa liikkeessä. Löysin yhden potentiaalisen lätyn, mutta selailu rasitti aivoa niin paljon, että kapinoin enkä ostanut!
(On tää villiä tää länsimaisen kuluttajan elämä.)
Interweb kauppa voisi olla ok. Mutta eihän se voi Suomessa toimia.
Tervehdys,
Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #04 jaksoon. Olen antanut kaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.
Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/1953
Radio Peilistä ohjelma kuullaan lauantaina klo 12:55 ja 22.44 sekä sunnuntaiaamuyöstä klo 04:44.
henrik
Kun minusta nyt tuli kansalaisjournalisti, joudunko palauttamaan pressikortin?
Itse olen ostanut musiikin netistä ja kopiosuojaamattomana. Eipä ole tarvinnut törmätä ”tyhjiin hyllyihin”.
Ongelmana on vain vielä suppeahko valikoima. Tekijänoikeustotalitaristien leirissä olevat artistit ja yhtyeet kun eivät ole vielä saatavilla, vaikka isompikin levyteollisuus alkaa jo tarjota nettikauppoihin toimivampaa DRM-vapaata tuotantoa.