Käytän toisinaan fraasia Outi Pyhärannan ruokaongelmat, osa N, kun tyttöystävä kohtaa ravitsemusaiheisen probleemin, joita ei kovin monella ihmisellä ole. Viimeisin esimerkki oli se, kun Outi näki jossain kivan reseptin, osti sitä varten kimpaleen lampaan potkaa ja huomasi sitten unohtaneensa reseptin.

Minulla on vastaavanlaisia ongelmia pakkaamisen kanssa. Olen lähdössä huomenna Sodankylään, ja aiemmista vuosista viisastuneina aion optimoida tavaramäärän. Tosin minun käsitykseni mukaan optimointiin kuuluu se, että pitää mahduttaa mukaan sopivasti luettavaa.

Ongelmani: otanko mukaan kirjoja vai lehtiä? Edelliset tarjoavat paremman koko/lukuaika-suhteen, jälkimmäiset voi lukemisen jälkeen dumpata ja siten keventää taakkaa. Tiedän suunnittelun olevan melkoisen tarpeetonta, koska ehdin koko reissulla lukea ehkä muutaman kymmenen sivun verran. En silti voi olla miettimättä asiaa.

Luulen, että normaalit ihmiset eivät pohdi tällaisia.