Olen käyttänyt Android-puhelimia 11 vuotta, mutta tänä kesänä ostin elämäni ensimmäisen iPhonen. Vaihdoin järjestelmää, koska Applen rauta on niin ylivoimaista – samoin kuin softan integrointi, etenkin useiden eri laitteiden välisessä yhteistoiminnassa. Tiedot siirtyvät automaattisesti puhelimen, läppärin ja iPadin välillä.

Olen tähän asti käyttänyt ristiin usean eri järjestelmän laitteita. Päivittäiskoneeni on Mac, mutta olkkarin pelikone pyörittää Windowsia ja palvelimissa sekä Raspberry Pissä (miten se taivutetaan monikossa?) hurisee Ubuntun makuinen Linux. En halua, että tietoni ovat jumissa vain yhden palveluntarjoajan järjestelmissä, koska silloin vaihtaminen toiseen systeemiin käy työlääksi.

Koska melkein kaikki toimii iOS:ssä hyvin, muutama puute ärsyttää suhteettoman paljon. Applen random-tunnari on kiva idea, mutta aiheuttaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi Tidaliin rekisteröityminen sujui Apple ID:llä helposti, mutta kun yritin lisätä saman tunnarin HEOS-sovellukseen, ei iPhone osannut tarjota kuin alkuperäistä Apple ID:tä – se ei enää muistanut satunnaisen tilin tietoja. Vai johtuuko se sitä, että olen poistanut iCloudin salasanamanagerin käytöstä ja korvannut sen Bitwardenilla? Jos niin on, sitä ei voi päätellä mistään.

Sisäänkirjautuminen ei onnistu siksikään, että tunnusta luodessa iOS huolehti sekä satunnaisen käyttäjätunnuksen että salasanan luomisesta, eikä jälkimmäistä ole täten tallennettu mihinkään. (Samalla tavalla toimisi toki myös login with Google ja oikeastaan kaikki muutkin palvelut, koska koko ajatuksena on, ettei luoda jälleen yhtä uutta salasanaa uuteen palveluun, vaan hoidetaan tunnistautuminen olemassaolevilla tunnuksilla.)

Kaipaan edelleen Androidin muokattavuutta. Etenkin widgetit ovat iOS:ssä hyödyttömiä, koska niiden kokoa työpöydällä ei voi käytännössä muokata. Tahtoisin kalenteri- ja tehtävälistoista widgetit, joista näkee yhdellä silmäyksellä tämän ja tulevien päivien tuolistat. (Kalenterissa voi olla 5 tapahtumaa ja Todoistissa 15.) Nykyisellään widgetistä näkee pari-kolme kohtaa ja loppuja varten minun on käynnistettävä sovellus, mikä syö koko widgetin idean.

Ymmärrän, että iOS:n jäykkyys on myös sen keskeinen vahvuus – käyttäjä ei pysty sössimään kovin pahasti, vaikka tekisi mitä. Mutta tässä mielen polkupyörässä on vain yksi vaihde. Se ei kasva käyttäjän mukana, vaan huolehtii kaikin voimin siitä, että vauhti ei kasva liian kovaksi.