Minulla on ollut oma blogi jo kaksikymmentä vuotta. Tuntuu, että tällaisen ajanjakson jälkeen pitäisi olla jonkinlainen hieno filosofis-poliittinen teoria siitä, miksi olen jaksanut pitää saitin hengissä noin pitkään: fediverse, omista oma sisältösi, kukaan ei voi määrätä mitä täällä höpisen jne.

Oikeasti kyse on kuitenkin lähinnä laiskuudesta. Sen jälkeen kun joskus vuosia sitten siirryin bloxsomista WordPressiin, on ollut varsin vaivatonta pitää laite pystyssä. Toki se on välillä räjähtänyt omien mokailujeni takia ja välillä siksi, että ulkopuoliset ovat rikkoneet jotain, mutta loppujen lopuksi kaksikymmentä vuotta on mennyt varsin kivuttomasti. (Muistuttakaa minua tästä seuraavalla kerralla, kun kiroilen LAMP:ia.)

Myös: kaksikymmentä vuotta! Minulla ei taida olla käytössä yhtään toista ohjelmistoa, joka olisi yhtä vanha tai atk-laitetta, jolla olisi ikää saman verran. Liekö edes kovin montaa esinettä tuolta ajalta tallessa, jos ei lasketa huonekaluja?

Here’s to the next twenty.