Veppisivujen ylläpitäminen tapasi vaatia jonkin verran käsityötä ja HTML:n tuntemusta
, mies tuhisi. Mutta koska asia ei enää ole näin, ihmiset tunkevat sivunsa täyteen roinaa ja triviaaleja huomioita, eikä kukaan enää tee kunnollista journalistista työtä, eli käy läpi lähteitä, haastattele ja tuota uutta tietoa.
Hyviä pointteja sinänsä, mutta valitettavasti ne olivat kaikki päin persettä. Ensinnäkin: kallis hinta ja tekninen vaikeus ei ole pitänyt televisiota hyvissä ohjelmissa tai tabloideja fiksuina. Ongelmana ei liene niinkään tekeminen kuin ideoiminen. Toisekseen: Kuka on olettanut, että blogit olisivat journalistisia tuotoksia? Jenkkilän blogikulttuuri tuntuu olevan täydellisen sisäsiittoinen, sillä mainitaanhan bloggiessakin blogin kriteeriksi se, että se lähinnä linkittää muihin paikkoihin, eikä ole vain pelkkä online-päiväkirja
. Kuten hyvin tiedämme, eräille itsepaljastelu on tärkeintä.
Sitä paitsi, kuten eräs toinen kirjoitus Guardianissa huomautti, päiväkirjoillakin on arvonsa. Kirjoittaja William Boydin mukaan ne ovat ainutlaatuisen intiimejä teoksia, joiden tekemistä motivoi täydellisen rehellisyyden tavoittelu. Niillä on myös arvoa henkilökohtaisen kasvun dokumentoijina, elämän suunnittelemattomuuden ja ennalta-arvaamattomuuden kuvaajina. Lisäksi, hän väittää, ne ovat kaikkein demokraattisin kirjoittamisen muoto. Jopa kirje vaatii oletetun vastaanottajan, kun taas päiväkirjaa pidetään vain itselle.
Kaikki tämä yhteenlaskettuna on mielestäni hyvin pätevä vasta-argumentti teknistä elitismiä vaalivan hömelön aivopieruille. Joten mikä vikaa on halussa ruotia elämäänsä vepissä? (Tosin Boyd tokaisee myös, samassa tekstissä, että päiväkirja on validi ainoastaan postuumisti julkaistuna. Noh, ei kait kukaan voi olla aina oikeassa.)
PS: Minkä ihmeen takia miun aivo toimii vain keskellä yötä? Olisi kiva kirjoittaa joskus jotain päiväsaikaankin.
Comments are closed.