Play-päivä on sellainen, että postiluukusta kolahtaa pari kolme identtistä pakettia, ja yhtäkkiä muistaa, että tosiaan, minähän tilasin sieltä verkkokaupasta pari viikkoa sitten DVD-elokuvia. Tunne on aina yhtä mainio, paketeista kun ei näy päälle, että mitä missäkin pussukassa on.

Mutta elo ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Tänään oli ensimmäistä kertaa kotelo vaurioitunut Playstä tulleessa lähetyksessä. Lisäksi Silence of the Lambs -DVD ilmoittaa takakannessaan optimistisesti, että THIS DISC INCLUDES: Moving Menus and Chapter Selections. Jumalauta, animoidut menut eivät ole feature vaan disability. Jos kaikki kodinkoneet toimisivat kuten DVD-menut, ei tekstitelevisiossa pääsisi valitsemaan suoraan sivua jonka haluaa lukea, vaan televiisori päästäisi ensin fanfaarin, sitten kysyisi hel-ve-til-li-sen hitaasti animoidulla ruudulla, että mitä sivua haluat lukea, sitten kelaisi halutun sivun muistiinsa, ilmoittaisi uudella animaatiolla latauksen valmistumisesta, soittaisi toisen fanfaarin ja lopulta pläjäyttäisi tekstit ruutuun. Olisiko se nastaa, mitähä?

Lopuksi kaksi asiaa Playstä.

1. Kyseinen mesta on muuten oikein mukava verkkokauppa, mutta suorien urlien antaminen tuotteisiin on siellä tehty kyllä mahdottoman vaikeaksi.
2. Muuan irkkaava lappeenrantalais-teekkari kertoi, että jos parisuhteen toinen osapuoli alkaa epäillä DVD-ostohuuman karanneen käsistä, kannattaa mieluummin tilailla koko ajan vähän kuin kerralla paljon. Täten kodin henki tai hengetär tottuu siihen, että luukusta tipahtelee jatkuvasti lätyskäistä.

Olli out.