Kasvu tuo valon ohella varjoja:
Jyväskylä on kylpenyt myönteisessä julkisuudessa vuosia, joten kielteinen uutinen hämmentää tuntoja. Eikö Jyväskylä olekaan niin kelpo kuin on uskottu? Miten nyt käy? Alkaako alamäki?
Lipsuvaeloisen kansalaisen on viisasta turvautua taksiin.
Kaupunkikuvallisessa kokonaisuudessa on paljon erilaisia totuuden viipaleita. Dynamiikka ja kiihottava vetovoima rakentuvat niistä jokaisesta.
Yhteistyö korostuu Jyväskylän valtuustossa:
Jyväskylä on ollut lähes koko 1990-luvun nostureiden ihailtu mekka.
Valaistuksen ehostaminen luo aivan oman viehättävyytensä.
Jonkin verran porukoissa elää henkeä, jossa mielitään tehdä valintoja äänestää rätkäyttämällä, jopa varsin pienillä marginaaleilla. Tämä on aina luvallista, mutta kovin viisasta ja rakentavaa se ei ole tilanteessa, jossa on varmistuttava kattavan ja pitkäkestoisen yhteistyön siltojen valamisesta.
Valtapolitiikka heikentäisi pahimmillaan Jyväskylään liittyvää runsasta hyvää ja sen tulevaisuuden jalostumista.
Ulkopoliittista linjausta tarvitaan:
Isänmaamme on kellunut Euroopan unionin yleisillä hymistelevyyden aalloilla.
Suomi lököttelee ulkopolitiikassaan lepotilassa, EU:n siipien suojassa.
Keskisuomalaisen suosio kasvaa:
Ja ilmoitusmarkkinoinnissa hyristään tyytyväisinä. Ja miksi ei hyrrättäisi.
Ja mannana kaiken päälle alueellinen mediatutkimus julistaa lukijapeiton suurentuneen neljällä prosenttiyksiköllä. Maakunnan 12-vuotiaasta väestöstä lukee Keskisuomalaista peräti 77 prosenttia.
Mutta kun eri tutkimukset julistavat yhdensuuntaisesti hyvää Keskisuomalaisen menestyksen sanomaa ja kun sama tieto vahvistuu käytännön levikki- ja ilmoitusmyynnissä, pakko on uskoa iloinen valoisuus todeksi.
Suomi on jännä maa.
Tulevaisuudenuskolle ovat lujat perusteet. Keskisuomalainen on suuri voima myös huomisen maakunnan tiedonvälityksessä, henkisen ilmapiirin ylläpitämisessä ja tasavallan keskeisimpiin lukeutuvana viestintäyrityksenä, jonka omistajuuden ylivoimainen valtavirta on yhä kiistattomasti maakunnan ihmisillä. Tämäkin kertoo luottamuksesta, ja aivan upeasta joukkuehengestä.
Voimakkaan mainonnan kunnallisvaalit:
Sähköinen media jäi vähälle siivulle mainonnassa. Varsinkin televisiossa rummuttaminen on kallista. Kun kanavia on paljon, sanoma saavuttaa kohteensa heikosti. Tämä väite on tuttu myös kaupallisissa radioissa.
Sanomalehdestä saa havainnollisen tiedon läheisistä ja kaukaisista asioista. Ja erilaisia virikkeitä tarjotaan.
Ainoaksi selitykseksi piirtynee ehdokkaiden oman rahoituksen kasvaminen.
Kun kunnalliseen päätäntään osallistuminen kiinnostaa ja tarjoaa keskeisen vaikuttamisen ja harrastamisen väylän, miksi ehdolle asettunut ihminen ei lohkaisisi kilpaan eurojaan?
Nöyrtykää neron läsnäolon piirissä!
Comments are closed.