Kiss Kiss Bang Bang on mainio viihdepläjäys. Sitä paitsi se viittaa itseensä niin tiheään, etten voi olla pitämästä siitä. (Self-referentialism = good.)

Brokeback Mountain on juuri niin mahtava kuin kaikki sanovat sen olevan. Se on kaunis katsella, hienovaraisesti näytelty ja vallan mainiosti kirjoitettu.

Jarhead on pitkäveteinen, turhauttavan löperö kakkapieru.

Munich lienee Steven Spielbergin paras elokuva koskaan. Jonkun muun ohjaajan käsissä trilleri, johon on upotettu muutama varsin teatraalinen monologi ja paljon pohdiskelua koston oikeutuksesta, voisi kehittyä melkoiseksi pökäleeksi, mutta Stevie-setä on teknisesti niin taitava, ettei katsojalla ole hätäpäivää.

Good Night, and Good Luck on yksinkertainen olematta pitkästyttävä, oikeamielinen olematta saarnaava (okei, ehkä se on pikkuisen saarnaava) ja sopivan kompakti. Lisäpisteitä sankaritoimittajista.

A History of Violencen suhteen viittaan mestari Lindholmin kirjoitukseen.

Hustle & Flow on melkoisen perinteinen rags to riches -tarina, jonka päähenkilöksi on valittu memphisläinen parittaja. Sliipattu tuotoshan tämä on, mutta toisaalta se hoitaa hommansa parhaiden Hollywood-aivopierujen tapaan.

Om jag Vänder Mig Om — Mahtava elokuva. Miten loistavaa onkin nähdä sattumalta valittu elokuva, joka paljastuu todelliseksi timantiksi! Tarinan käynnistyminen kestää ehkä viitsen minuuttia, mutta sen jälkeen ei hengähdystaukoja juuri ole. Näyttelijätyö on kauttaaltaan erinomaista, mutta ennen kaikkea käsikirjoitus toimii upeasti. Realismia, joka nousee kuitenkin arjen yläpuolelle ja teemoja, jotka leikkaavat toisensa rinnakkaisissa tarinoissa luontevasti. Suosittelen mitä lämpimimmin.

Yhteensä 24.