Also spracht Henkka:

Olen joko ihan täysin ulkona tai sitten Klaus Thunder & Ukkosmaine on hoitanut PR:nsä ilmiömäisesti.

Jokaisesta tuutista hehkutetaan Klaus Thunder & Ukkosmainetta. Koetin kuunnella levyä, mutta en oikein saanut kiinni, mikä siinä on hienoa. Lyriikat kuulostavat siltä kuin Kalle Aholan ala-asteen kolmannen luokan runovihko olisi löytynyt ja soundit ovat My First Casio -settiä 90-luvun eurodanceotteella. Silti tästä intoillaan.

Kertokaapa joku minua fiksumpi, mistä tässä on oikein kyse?

Kutsuiko joku minua?

Aloitetaan:

1. tärkeintä on olla nähnyt yhtye livenä, sillä vain hetken huumassa voi ymmärtää, miten hienoa on paukuttaa Yamahasta automaattikomppia biisin taustalle
2. auttaa, jos on henkinen side Joensuuhun. Ensinnäkin se varmistaa yhtyeen näkemisen keikalla ja toisekseen hieno Niinivaara Express -levy saattaa avautua teksteiltään paremmin, jos on opiskellut samassa koulussa kuin me
3. yhtye yhdistää (ha!) hienosti leikkimielisän parodiallisen otteen ja ehdottoman vakavahenkisen paatoksen. Kombon ei pitäisi toimia, mutta niin se vain tekee. Se näkyy tarkemmin kolmessa seikassa:
   1. esiohjelmoitujen komppien taustalle on piilotettu kovan luokan musikanttius. Etenkin uudelta levyltä kuulee, että sävellykset ja sovitukset ovat kunnianhimoisia. Muovisoundeihin tarttuminen on toissijaista: soittaahan AC/DC:kin aina samaa biisiä uudestaan, mutta sitä pidetään vain terveenä keskittymisenä ydinosaamiseen
   2. tekstit ovat samanlaisia paradokseja, yhtä aikaa korneja ja koskettavia. Sitä paitsi niissä on hyvät tarttumapinnat kertseihin (ja miten kukaan voisi vastustaa loppulausetta Yamaha soi, Yamaha soi?)
   3. Klausin esiintymisasu ja Wilhelmin tukka (tai ehkä housut, en osaa valita – onko pakko valita?)

Olen kuunnellut uuden levyn läpi vasta 1,5 kertaa, mutta uskallan jo sanoa sen olevan hieno. Omaan makuuni levyn 10 biisistä kaksi tai ehkä kolme kuulosti tylsiltä, mutta sekin johtui ainakin ensisijaisesti niiden sijoittelusta levylle. Kun nerokasta nopsaa rallia seuraa toinen melkein samanmoinen, ei jälkimmäinen tee yhtä suurta vaikutusta.

Mutta miten mahtavasti pojat – uskallan tässä yhteydessä pojitella – ovatkaan sisäistäneet sekä kammottavan ysäridiskon että kasarihevin hirveimmät puolet ja luoneet siitä jotain kaunista! Tämähän on kuin käänteinen Frankensteinin hirviö.

Esimerkki salaviisaudesta: olisiko Mansikkakauden (mp3) kertosäe yhtä jumalainen, jos sitä ei edeltäisi täysin käsittämättömästi köpöttelevä bridge? Ei olisi.

Summa summarum: tykkäsitkö levystä/leffasta/kirjasta on tylsä kysymys, mutta miksi tykkäsit/et tykännyt on hitosti kiinnostavampi. Jälkimmäiseen yritin lyhyesti vastata.

PS: Klaus Thunder & Ukkosmaine keikalla Semifinalissa 22. marraskuuta.