(Rumban vuosiäänestykseen vastaamani mukaan muotoiltu lista musiikkiasioista vuonna 2001, järjestysnumerot poistettu ja selitykset lisätty. Bonuksena myös lisäekstroja!)

Parhaat

Kotimaiset

Bändit

• Circle
  • oikeastaan tässä pitäisi olla bändin koko tuotanto, sillä keikkakokemus johti katalookin läpikuunteluun
• Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
  • toimiiko Timppa livenä, mitä?
• CMX
  • tämäkin enemmän koko habituksensa kuin jonkin ajankohtaisen takia

Äijät

• Paleface
  • Mr. Message ja ehti vielä tehdä ihan kuunneltavaa rytmimusiikkiakin
• Jarkko Martikainen
  • jokaiseen itseään arvostavaan julkaisuun pitää saada Jarkko sanomaan, että asiat ovat huonosti, sanomaan se satiirin keinoin ja mieluusti vielä mainitsemaan, että tämä sitten on satiiria
• A.W.Yrjänä
  • CMX:n kysyvastaa-palsta, ’nuff said

Uudet

• Liekki
  • basistilla mikki pelkkiä lavaspiikkejä varten, ihanaa
• Manboy
  • kotitarvekitarapoppia, levyllä hiottua ja livenä tökkivää, mutta yritys hyväplus
• Tulenkantajat
  • pakkoko se on koko ajan höpöttää ketä-murteella?

Levyt

• YUP: Lauluja metsästä
  • parasta YUP:ta sitten Toppatakkien, jos minulta kysytään. Kitara + pop = rok?
• Liekki: Magio
  • basistilla mikki … eiku sanoinko mie tän jo? Joka tapauksessa, levy josta jäi hyvä mieli
• Circle: Taantumus
  • kun toinen levykokonaisuus, yksittäisiä biisejä en edes muista

Biisit

• YUP: Erinomaisia ihmislapsia
  • selkäpiitä kylmää vieläkin
• Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Joki
  • Perunateatteri tekikin temput: uuden levyn kaikki biisit eivät olletkaan enää 3. Nainen -pastisseja!
• Zen Cafe: Eipä tiennyt tyttö
  • Zenkkareiden uuden levyn Se biisi

Ulkomaiset

Bändit

• Depeche Mode
  • oi se keikka, se keikka…
• Divine Comedy
  • näin se homma hoidetaan: tehdään pitkä ura, helevetin hyvä levy ja sitten rikotaan koko yhtye, juuri kun ehdin innostua siitä
• System Of A Down
  • Look ma, metal doesn’t have to be boring after all!

Äijät

• Macy Gray
  • kähinäpetteri ja laulurepertuaari nopeasta hitaaseen
• Nicky Wire
  • naiivi ja korni välillä, mutta silti onelinereiden ja kantaaottamisen maestro
• Nina Persson
  • The Bluest Eyes In Texas on niin surullinen, semminkin kun Boys Don’t Cry oli niin surullinen

Uudet

• A Camp
  • ks. yllä
• My Vitriol
  • ensisinkku kuulosti tylsältä, mutta jotenkin pojista irtosi reilusti enemmän puhtia ja intoa kuin saman saaren kenkäintuijottelijoista
• Røyksopp
  • jos biisin nimi on Eple, ei bändikään voi olla täysin paha. ”ping pingpong, pogopingpong”

Levyt

• Divine Comedy: Regeneration
  • pienestä melodiasta isoon sovitukseen, naivismista satiiriin, menettämistä ja anteeksiantoa – Regenerationissa on kaikki
• Spiritualized: Let It Come Down
  • toinen ison soundin ystävä
• Manic Street Preachers: Know Your Enemy
  • eihän se niin hyvä ollut kuin toivoin, mutta luotan yksittäisten biisien parantavaan voimaan (”Cos DNA means Does Not Accept”)

Biisit

• Depeche Mode: Freelove
  • Mode pitää kiinni perinteistään eikä suostu julkaisemaan parasta biisiä ekana sinkkuna
• Spiritualized: Out of Sight
  • ”I’d rather add some life to my years”
• Garbage: Androgyny
  • tämäkin kuulosti ensin ihan möllöltä, siirtyi sitten sisäkorvaan soimaan ja osoittautui vielä lopulta yhdeksi uuden (tylsän) levyn parhaaksi biisiksi

Muut asiat

Kotimaista plussaa

Cleaning Women siivosi lavan puhtaammaksi kuin levysoittimen, Lumo poppasi tyylipuhtaasti, Pistepirkkojen levy oli a-ok, mutta esimerkiksi Hulkkosen miksaus ei oikein sytyttänyt, Crash oli so-so, Don Johnson rentoutti mutta oli levymitassa tylsähkö, Neljä Ruusua toimii kuten hyvä pop aina toimii, Soul Captain kuulostaa uudelta Ultra Bralta ja Subbareiden uudessa oli enemmän ideaa kuin edellisissä levyissä yhteensä.

Kotimaista miinusta

Office Building kuulosti livenä paremmalta kuin levyllä, Fintelligenssin pöntöt heiluivat ja kieli oli yhä kauempana siitä mitä suomeksi kutsutaan, Killer varasti bassoriffin Ritari Ässän tunnarista (ja levy kuulosti makkarapötköltä), Ville Leinosesta puhuttiin mutta yliannostus siirappia on yliannostus siirappia ja Viikate kuulostaa vieläkin ontolta vaikka Timppa kauniisti laulaa lurauttaisikin.

Ulkomaista plussaa

Airin kakkoslevyä pitää kuunnella sateella kuulokkeet päässä, Cult oli tanakkaa muttei tarpeeksi monipuolista, Eelsin tuotos tuntui repaleiselta levyksi mutta sisälti paljon hyviä biisejä, Muse rokkasi surisevasti mutta melko itseääntoistavasti, R.E.M. paranti kuin sika juoksuaan, Rammstein popitti keikalla koko rahan edestä, Tricky teki melkoisen sekametelisopan ja Weezer teki vasta nyt hyväksyttävän kakkoslevyn.

Ulkomaista miinusta

Clawfinger kuulostaa samalta kuin aina ennenkin, Elbow saa soitella jatkossakin itselleen jos minulta kysytään, Live upposi syvemmälle jenkkirokin suohon, Pulp oli taiteellisimmillaan ja kuuntelukelvottomimmillaan sitten 80-luvun, Radiohead pulputti ihan omiaan (miksei yhtä hyvää levyä kahden keskiverron sijaan?) eikä Toolin Lateralustakaan ei tullut paljoa soiteltua.

Toisten listat

Vertailun vuoksi katso vaikka mitkä olivat Tommyn valinnat 2001, NME:n valinnat 2001, Rolling Stonen valinnat 2001 (öh, Mick Jagger kolmosena? Jonkin sortin inside-huumoria, oletan) tai Q:n valinnat 2001. Kotimaiset musiikkiaviisit pitivät kiinni vähäisimmän mahdollisen veppityöväen periaatteesta, eivätkä saaneet vieläkään parhaus-listojaan WWW:hen.